Kuukauden treidi: Arizona Coyotesin vastine Keith Tkachukista saa aikaan myötähäpeää treidi treidiltä

Kuukauden treidi on lähes joka kuukausi ilmestyvä juttusarja, jossa tarkastellaan menneisyyden jättisiirtoja jälkiviisastellen. Vuosien päästä vastataan samaan kysymykseen, jota spekuloitiin jo siirron tapahduttua: ”Kumpi voitti?”

St. Louis Blues

Keith Tkachuk

Keith Tkachuk tunnetaan nykyään lähinnä Brady Tkachukin ja Matthew Tkachukin isänä, mutta parhaina pelivuosinaan hän oli kiistatta vähintäänkin verrattavissa jälkikasvunsa nykytasoon. Työsulun jälkeisellä kaudella 1995-96, Coyotesin ollessa vielä nimeltään Winnipeg Jets, jenkkitähti täräytti 98 tehopisteellään NHL:n pistepörssin 15. sijalle ollen koko joukkueen tehokkain 26 pisteen erolla.

Bluesissa Tkachukin hurjastelu jatkui piste per peli -tahdilla kolmisen kautta, kunnes tehokkuus laski hitusen kaudella 2006-07. 61 ottelun lukemat 20+23=43 olivat liikaa, vai pitäisikö sanoa liian vähän, ja umpeutuvan sopimuksen palkat siirrettiin toisen seuran maksettavaksi.

Helmikuussa 2007 seurahistoriansa ensimmäisiin pudotuspeleihin matkalla ollut Atlanta Thrashers pisti kaiken peliin saadakseen Tkachukin. Kauden 1996-97 maalikuninkaasta tarjottiin Glen Metropolit, vuoden 2007 1. ja 3. kierroksen varausvuoro sekä seuraavan vuoden 2. kierroksen varausvuoro. Thrashersin kannalta traagista oli, että Tkachuk palasi Bluesiin vapaana agenttina kauden päätteeksi, mutta siihen emme keskity sen enempää.

Metropolit muistetaan Suomessa lähinnä kahdesta kaudestaan Jokereiden paidasta, mutta takana on yli 400 ottelun NHL-ura. Kanadalaissentterin uralla treidi ajoittui itse asiassa Liiga-vuosien jälkeiseen aikaan.

Bluesissa ura ei urennut kovin messevästi. 20 ottelussa syntyi viisi tehopistettä, mikä oli pettymys saman kauden 57 ottelun tehopisteisiin 12+16=28 nähden. Vapaana agenttina joukkueeksi valikoitui Boston Bruins. Nykyään Metropolit toimii valmentajana, jona hän on nähnyt Yhdysvaltojen lukio- ja Turkin maajoukkuekiekkoa, ja ensi kaudeksi paikka löytyi Sveitsin pääsarjasta.

3. kierroksen varausvuorollaan Blues valitsi Brett Sonnen. 183-senttinen hyökkääjä oli niinkin lupaava, että pelasi MM-kultaa voittaneessa Kanadan alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa vuonna 2009, mutta ammattilaisura ei aivan lähtenyt. Tulokaskauden 11+13=24 jäi koko AHL-uran parhaaksi pistesaldoksi, ja muutaman vuoden yrittämisen jälkeen tie vei Eurooppaan, jossa viiteen vuoteen mahtui seitsemän eri maata ja joukkuetta, kunnes hokkarit menivät naulaan 28-vuotiaana.

2. kierroksen varausvuorolla vuonna 2007 huudettiin Philip McRaen nimi. Kanadan ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalaisuudesta huolimatta sentteri pelasi urallaan enemmän Liigassa kuin NHL:ssä. Numerolla 33 valittu hyökkääjä pelasi tulokassopimuksensa aikana 15 NHL-ottelua ennen muuttoaan Suomeen.

1. kierroksen varausvuoro oli järjestyksessään numero 24, jolla varattiin Mikael Backlund. Mikäli mietit, ettet kyllä muista ruotsalaissentteriä Bluesin riveistä, olet oikeassa. Nuottipaidat eivät varanneet häntä.

Draft-päivänä 2006 kyseinen varausvuoro ja saman vuoden kolmannen kierroksen varausvuoro kaupattiin Calgary Flamesille, joka suostui tätä vastinetta vastaan luopumaan varausvuorostaan numero 18. Tämän peliliikkeen Blues teki saadakseen varattua organisaatioonsa Ian Colen.

Cole ei missään nimessä ole huti kyseisellä varausvuorolla, mutta Backlund olisi kieltämättä ollut parempi. Jenkkipuolustajalla kesti useamman vuoden murtautua Bluesin NHL-kokoonpanoon, mutta varsinaiseksi runkopakiksi häntä ei missourilaisjoukkueessa koskaan kutsuttu. Reilun neljän vuoden aikana NHL-kokemus karttui 167 ottelulla.

Kaudella 2014-15 tapahtui treidi. Maaliskuussa 2015 Cole kaupattiin Pittsburgh Penguinsiin, joka tarjosi vastineeksi Robert Bortuzzon ja vuoden 2016 7. kierroksen varausvuoron.

Pensin voittaessa Stanley Cupin vuonna 2016 varausvuoro oli koko draftin viimeinen. Valinta osui Filip Heltiin, joka on yhä niin sanottu hissipelaaja Tshekin kahden korkeimman sarjatason välillä.

Bortuzzon myötä tämä treidiketju elää, mutta olisi liioiteltua sanoa sen voivan enää hyvin. 33-vuotias vanhan liiton peruspakki on nipin napin osa Bluesin top 6 -nippua. Vain Penguinsissä nuottipaitojen lisäksi NHL:ssä vaikuttanut kanadalainen on edustanut nykyistä joukkuettaan 377 ottelun verran.

Bluesin saavuttama hyöty: Tämän ketjun ansiosta Blues on saanut tähän mennessä yhteensä 897 NHL-ottelun verran hyötyä. Kaudesta 2000-01 tähän päivään asti missourilaiset ovat olleet 22 kauden aikana 16 kertaa voittaen yhden Stanley Cupin ja 12 playoff-sarjaa.

Treidin ulkopuolelta lisätyt palaset: Vuoden 2006 3. kierroksen varausvuoro.

Phoenix Coyotes

Michal Handzus
Ladislav Nagy
Vuoden 2002 1. kierroksen varausvuoro
Jeff Taffen NHL-oikeudet

Jeff Taffe varattiin Bluesiin vuoden yli-ikäisenä ykköskierroksella vuonna 2000. Yhdysvaltojen juniorimaajoukkueissa avainroolissa ollut sentteri vaikutti lupaavalta, mutta ura ei koskaan kovin suureen lentoon lähtenyt.

Tämän näki ennalta hyvin pian myös Coyotes. Tulokassopimuksen rauettua 79 NHL-ottelussa tehopisteet 11+11=22 saanut Taffe treidattiin 24 vuoden iässä.

New York Rangersiltä vuoden 2005 lokakuun pelaajakaupassa saatiin saman ikäluokan floppi Jamie Lundmark. Vuoden 1999 draftissa yhdeksäntenä varattu kanadalaissentteri keräsi 38 ottelussa 5+13=18, mutta silti tuoreesta kojoottipaidasta hankkiuduttiin eroon vielä saman kauden sisällä.

Vaihdossa Lundmarkiin Coyotes sai vuoden 2006 maaliskuussa Calgary Flamesin saman vuoden neljännen kierroksen varausvuoron. Tämä ja toinen saman kierroksen varausvuoro kaupattiin vielä yhteen kierrosta aiempaan.

Coyotes huusi numerolla 88 Jonas Ahnelövin nimen. SHL-, KHL- ja maajoukkuekiekkoa seuraaville ruotsalaispuolustaja saattaa olla tuttu, mutta Pohjois-Amerikassa ura jäi kolmeen AHL-kauteen. 34-vuotiaana vuoden 2014 MM-pronssimitalisti valmistautuu Leksands IF:ssä 12. kauteensa kotimaansa pääsarjatasolla, ja terveenä pysyessään hän rikkoo 500 SHL-ottelun rajan.

Vuoden 2002 1. kierroksen varausvuoro oli järjestyksessään 23., ja valinta osui Ben Eageriin. Eager pelasi yli 400 ottelun NHL-uran, mutta Coyotes treidasi kanadalaisrouhijan jo ennen tulokassopimusta.

Eagerin lisäksi myös rivihyökkääjä Branko Radivojevicista ja ikääntyvästä maalivahti Sean Burkestä tehtiin kauppatavaraa kaudella 2003-04. Philadelphia Flyersista saatiin naarattua parhaaseen peli-ikäänsä tulossa ollut Mike Comrie.

Loppukaudesta Comrie ei järjestänyt vielä varsinaista ilotulitusta, mutta työsulkukauden 2004-05 jälkeen alkoi tapahtua. Kanadalaissentteri nakutti ensimmäisellä täydellä Coyotes-kaudellaan jaetuksi piste-ennätyksekseen lukemat 30+30=60.

Alkukaudesta 2006-07 Comrie kerkäsi saada 24 ottelussa kasaan 20 tehopistettä. Tammikuussa 2007 pienikokoinen hyökkääjä vaihdettiin kuitenkin päikseen Ottawa Senatorsin kanssa Aleksei Kaigorodoviin.

Yhtään kaunistelematta, Kaigorodov oli täydellinen huti. Kolme vuotta nuorempi venäläislupaus oli pelannut Senators-paidassa kuusi ottelua saaden yhden syöttöpisteen. Venäläishyökkääjä oli kerennyt jo lähteä kotimaahansa, eikä NHL-oikeuksien siirtymisen jälkeen 23-vuotiasta sentteriä Pohjois-Amerikan kaukaloissa nähty.

Coyotes sai hyödyn 21-vuotiaana Bluesista saapuneen Nagyn parhaista pelivuosista. 321:stä Coyotes-nutussa pelatusta ottelusta tehopisteitä kertyi lukemin 92+157=249.

Välillä valitettavan rikkonaisia kausia pelannut Nagy iski parhaimmillaan paunoja yli piste per peli -tahdilla. Slovakkitaituri sai lähteä kuuden vuoden Coyotes-uran jälkeen helmikuussa 2007.

Nagyn riveihinsä hankki Dallas Stars. Kojoottipaidat saivat haltuunsa Mathias Tjärnqvistin ja vuoden 2007 1. kierroksen varausvuoron.

27-vuotias Tjärnqvist oli NHL- ja AHL-välin hissipelaaja. Treidiä edeltävät 69 NHL-peliä eivät tilastojen puolesta paljoa riemunkiljahduksia aiheuttaneet, sillä pinnoja tuli yhteensä 12 kappaletta.

Coyotesissa Tjärnqvistille löytyi paikka NHL-kokoonpanosta, mutta vieläkään ei nähty kihauksia toistensa jälkeen. 94 ottelun ja 20 tehopisteen jälkeen ura jatkui Euroopassa kahdeksan kauden verran, minkä aikana erikoisuutena oli huomattavasti suurempi määrä karsinta- kuin playoff-pelejä.

Vuoden 2007 ykköskierroksen varausvuoroa oli järjestyksessään 21., mutta se oli Coyotesille kauppatavaraa. Edmonton Oilers tarjosi samalta vuodelta varausvuorot numero 30 ja 36.

Jälkimmäisellä varausvuorolla Coyotes valitsi Joel Gistedtin. 181-senttinen veräjänvartija kiinnitettiin tulokassopimuksella vuonna 2008, mutta pohjoisamerikkalainen kiekko ei sopinut ruotsalaisvahdille. Gistedt torjui vain yhden AHL-ottelun, ja ECHL:ssä ja sarjatasoa alempana silloisessa CHL:ssä torjuntaprosentti kipusi hädin tuskin yli 87:n.

Ykköskierroksen viimeisenä pelaajana Coyotes valitsi Nick Rossin. Jos nimi ei soita kelloja, älä syytä itseäsi. Kanadalaispuolustaja on pelannut urallaan enemmän AHL:ssä kuin ECHL:ssä, mutta NHL-debyyttiä ei ainakaan toistaiseksi ole siunaantunut. Pitkään Euroopassa vaikuttaneen Rossin tie on vienyt ensi kaudeksi Ranskaan.

Viimeisenä Tkachuk-treidin vastineena esitellään Michal Handzus. Slovakista tuli Stanley Cup -voittaja tämän treidin jälkeen, mutta spoilerina todettakoon, ettei se tapahtunut Coyotesin paidassa.

Treidin aikaan juuri 24 vuotta täyttänyt Handzus pelasi aavikkomaisemissa vain yhden kokonaisen kauden. 89 ottelun ja tehopisteiden 19+34=53 jälkeen kesällä 2002 loistava kahden suunnan sentteri kaupattiin uuteen osoitteeseen.

Handzus ja pätevänä varakassarina 24 vuoden iässä kunnostautunut Robert Esche siirrettiin Philadelphia Flyersin käyttöön. Coyotesin huomaan päätyivät Escheä vuotta vanhempi maalivahti Brian Boucher ja vuoden 2002 3. kierroksen varausvuoro.

Varausvuorollaan silloinen Coyotes-GM Mike Barnett valitsi Joe Callahanin. Callahanin NHL-ura oli 46 ottelun mittainen, mutta kojoottinutussa hän ei yhtäkään näistä peleistä pelannut. Pelkkiä AHL-kamppailuja sisältäneen tulokassopimuksen jälkeen yhdysvaltalaispuolustaja siirtyi vapaana agenttina New York Islandersiin. Ura päättyi 30-vuotiaana AHL:ssä.

Boucher oli Coyotesissa, kuten koko urallaan, rajatapaus. Jenkkivahti ei koskaan asettunut edes kokonaisen kauden ajaksi selkeästi ykkös- eikä kakkosvahdin tasolle. 12 kauden urastaan kuutena hän pelasi vähintään 35 ottelua, mutta yhtenäkään ei 45 pelin raja ylittynyt.

Coyotesissa Boucher aloitti siedettävästi, mitä seurasi hyvä kausi tasaisena tandemina. Työsulkukausi tuli väliin, minkä jälkeen seuraava sesonki alkoi varsin huonosti.

Niinpä Coyotes päätti treidata 29-vuotiaan Boucherin ja lähes 50 pisteen tahdissa kautensa aloittaneen Mike LeClercin vuoden 2006 helmikuun alkajaisiksi. Calgary Flamesiltä heltisivät Steven Reinprecht ja Philippe Sauve.

Sauve oli treidin aikaan 25-vuotias kassari, joka torjui hajanaisia otteluita NHL:ssä. Coyotesissa hän pelasi viisi ottelua torjuntaprosentilla 86,7, minkä jälkeen seuraavalla kaudella pelit jatkuivat AHL:ssä kymmenen ottelun verran ennen uutta siirtoa. Saman vuoden marraskuussa Sauve vaihtui Boston Bruinsin Tyler Redenbachiin.

Treidin aikaan 23-vuotias tulokassopimuksen alainen Redenbach oli alun perin Coyotesin oma kolmannen kierroksen varaus, mutta hänen NHL-oikeutensa kaupattiin ennen ammattilaisuran alkua. AHL:ssä putki rupesi heti debyyttikaudella kulkemaan mainiosti, mutta 78 ottelun 58 tehopistettä jäivät sentterin parhaaksi noteeraukseksi Pohjois-Amerikassa.

Redenbach pelasi tulokassopimuksensa loppuun, mutta sen jälkeen ura jatkui Euroopassa. Kanadalaishyökkääjä lienee tunnetumpi Suomessa kuin kotimaassaan, sillä hän viihtyi SM-liigassa ja Liigassa jopa seitsemänä kautena HIFK:n, Pelicansin, SaiPan ja Tapparan paidassa.

Reinprechtin tarina on vähän menestyksekkäämpi. Vuoden 2001 Stanley Cup -voittaja Colorado Avalanchen riveistä pelasi kojoottipaidoissa vähintään samantasoista kiekkoa kuin Denverissä.

Reilun kolmen kauden aikana 231 ottelussa syntyi 143 tehopistettä. Coyotesin kannalta valitettavasti Reinprechtiin koko treidiketju päättyy, sillä kauden 2008-09 päätteeksi kanukkisentteri siirtyi vapaana agenttina Florida Panthersiin.

Coyotesin saavuttama hyöty: Coyotesin tässä treidiketjussa saamat pelaajat keräsivät kojoottipaidassa yhteensä 1055 NHL-ottelua. Ketjun alusta sen loppuun vuonna 2009 arizonalaisjoukkue pääsi kerran pudotuspeleihin häviten ensimmäisellä kierroksella. Hauska sivuhuomio on, että Coyotes aloitti heti 2010 kolmen vuoden playoff-putken, joka päättyi esiintymiseen konferenssifinaaleissa.

Treidin ulkopuolelta lisätyt palaset: Vuoden 2006 4. kierroksen varausvuoro, Branko Radivojevic, Sean Burke, Robert Esche ja Mike LeClerc.

Kumpi voitti?

Otsikosta huolimatta kysymys on haastava. Blues sai Tkachukissa treidiketjun selkeästi parhaan pelaajan, mutta asia ei ole likimainkaan näin yksiselitteinen.

Nuottipaidat kyllä niittivät menestystä huomattavasti enemmän, mutta lähtötasokin oli huomattavasti parempi. Lisäksi Bluesin ainoa Stanley Cup -voittaja tässä ketjussa on Bortuzzo, jonka ei voi sanoa olleen avainasemassa mestaruuskaudella. Coyotes taas sai enemmän irti NHL-otteluissa mitattuna, mutta se myös käytti apunaan muutamaa NHL-tason pelimiestä ketjun ulkopuolelta.

Molemmat ovat tässä ketjussa varanneet verrattain heikosti, mikä tappoi tämän ketjun molempien osalta liian aikaisin. Puhtaasti ottelukohtaisessa tehopistemäärässä mitattuna Coyotes on kokonaisuudessaan saanut pelaajiltaan enemmän laatua, joskin sen merkittävimmät NHL-pelejä keränneet pelaajat olivat hyökkääjiä. Bluesilla lukemaa rokottaa puolustavana puolustajana tunnettu Bortuzzo, joka vastaa ottelumäärässä lähes 50 prosentista missourilaisjoukkueen puolella.

Valitsen voittajaksi ihan puhtaasti Tkachukin tähtisäteilyn erolla Bluesin, mutta sen ei kuulu olla tästä lainkaan ylpeä. Koko treidiketju on melkeinpä pelkkää kämmäilyä alusta loppuun molempien osalta.