Kuukauden treidi: Näin Islanders menetti Olli Jokisen ja Roberto Luongon lisäksi sauman saada Brad Marchand

Kuukauden treidi on kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa tarkastellaan menneisyyden jättisiirtoja jälkiviisastellen. Vuosien päästä vastataan samaan kysymykseen, jota spekuloitiin jo siirron tapahduttua: ”Kumpi voitti?”

Moni NHL:n takavuosien siirtoihin perehtynyt on tietoinen Mike Milburyn hirmuteoista New York Islandersin toimitusjohtajana. Muun muassa Zdeno Charan, Todd Bertuzzin, Bryan McCaben, Eric Brewerin, Olli Jokisen ja Roberto Luongon melkoisen halvalla ulostanut GM sai toimia pestissään jatkuvasta kämmäilystään huolimatta jopa 11 vuotta.

Tästä nimilistasta perehdymme kahteen viimeisinä mainittuun pelaajaan, joista hankkiuduttiin eroon samassa treidissä vuonna 2000. Osana tätä treidiketjua vuonna 2006 Milburyn tilalle vain 41 päiväksi ennen Garth Snow’n kiinnittämistä hankittu Neil Smith kerkesi lyhyen pestinsä aikana luopumaan naurettavan halvalla tilaisuudesta saada Brad Marchand.

Florida Panthers

Olli Jokinen
Roberto Luongo

Jokinen hankittiin Islandersiin menettelevällä diilillä tämän tultua Päällikön elkeisiin nähden NHL:ään melko heikoin ottein. Milburyn maltti meni jo yhden kauden jälkeen, kun pistetilastoihin noteerattiin 82 ottelusta lukemat 11+10=21.

Panthersin kanssa homma ei luistanut sen kummemmin kahtena ensimmäisenä kautena, joista jälkimmäisenä syntyi uusi piste-ennätys. Läpimurtokausi oli 2002-03, kun Jokinen sai varakapteenin A-kirjaimen rintaansa sekä viimeisteli 36 maalia ja 65 pistettä.

Neljän viimeisen Panthers-kautensa aikana kapteenina toiminut OJ nosti tasoansa vielä yhden pykälän iskien taululle parhaimmillaan jopa 39 maalia ja 91 pistettä. Merkille pantavaa oli myös se, ettei Jokinen ollut seitsemää ottelua enempää sivussa seitsemän kauden mittaisen Panthers-uransa aikana.

Kesällä 2008 Panthersissä aloitettiin uudelleenrakennus, jonka osana suomalainen kippari sai lähteä Arizona Coyotesiin. Paluupostissa saatiin Nick Boynton, Keith Ballard ja vuoden 2008 2. kierroksen varausvuoro.

Panthers palautti saamansa varausvuoron sekä vuoden 2009 4. kierroksen varausvuoron Coyotesille päästäkseen varaamaan toisella kierroksella kolmea vuoroa aiemmin. Tämän siirron se oli valmis tekemään Colby Robakin eteen.

Robak on 190-senttinen puolustaja, joka pelasi hieman yli neljän Panthers-organisaatiossa viettämänsä kauden aikana 42 NHL-ottelua, kunnes joulukuussa 2014 tuli muutto aivan toiselle puolelle maata. Anaheim Ducks hankki kanadalaispakin ehdollista varausvuoroa vastaan.

Robakin pelatessa vain kourallisen NHL-otteluita uudessa sotisovassa varausvuoroksi päätyi treidin ehtojen mukaan vuoden 2017 6. kierroksen varausvuoro, jolla valittiin Sebastian Repo. Repo päätyi pelaamaan noin puolen toista kauden aikana Pohjois-Amerikassa pelkkiä AHL-pelejä, joita kertyi 81 ottelun kokemus ja tehopisteet 15+11=26.

Boynton pelasi Panthers-paidassa vain yhden kauden, jonka 68 ottelussa tehopisteitä kertyi lukemin 5+16=21. Tämän jälkeen 30-vuotias puolustaja päätyi vapaana agenttina Ducksiin.

Kahdesti jo ennen ammattilaisuraansa treidatusta Ballardista tuli runkopuolustaja Panthersille kahdeksi kaudeksi. Numerolla 11 Buffalo Sabresiin varattu yhdysvaltalainen pelasi aurinkorannalla 164 ottelua tehoin 14+48=62.

Kesällä 2010 matka jatkui Vancouver Canucksiin rivipelaaja Victor Oreskovichin kanssa. Panthers sai vaihtokaupassa Steve Bernierin, Michael Grabnerin ja vuoden 2010 1. kierroksen varausvuoron.

Numerolla 26 tuoreen GM-pestinsä ensimmäisessä varaustilaisuudessa toiminut Dale Tallon valitsi Quinton Howdenin. Toistaiseksi Howdenin ammattilaisuran suurin pistemäärä yksittäisllä kaudella on ollut 32, jonka hän saavutti Dinamo Minskin KHL-joukkueessa.

NHL:ssä kokemusta tuli Panthersissä 92 ottelun verran, mutta kahden suunnan roolistaan huolimatta tehot 10+7=17 eivät olleet tarpeeksi. Taitava luistelija pelasi viisi NHL-ottelua Winnipeg Jetsissä, kunnes jatkoi uraansa Euroopassa. Kirjoitushetkellä Howden vaikuttaa Saksan DEL:n Kölner Haiessa, jossa hän on kerännyt 24 ottelussa pisteet 4+5=9.

Bernierin ura pantterinutussa ei ollut paljoa kehuttavampi. Niin ikään ykköskierroksella valittu vuoden 2003 varaus pelasi ainoan Panthers-kautensa aikana 68 ottelua pistelukemin 5+10=15. Vapaana agenttina 26-vuotias voimahyökkääjä joutui tyytymään AHL-sopimukseen, mutta pelasi vielä urallaan 252 peliä NHL:ssä.

Numerolla 4 varattu itävaltalainen taskuraketti Grabner pelasi yli 600 ottelun NHL-uran, mutta Panthers-organisaatiossa hän ei pelannut otteluakaan. Ennen kauden 2010-11 alivoimamaaleistaan tunnettu hyökkääjä asetettiin siirtolistalle, josta Islanders sai itselleen oivan vahvistuksen.

Nyt olemme vasta puolivälissä, sillä Luongo on ihan tyystin käsittelemättä. Numerolla 4 varattu kanadalaisvahti pelasi ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan 24 ottelua NHL:ssä torjuntaprosentilla 90,4, mutta sen jälkeen Milburylla loppui kärsivällisyys.

Panthersissä Luongo otettiin avosylin vastaan. Heti avauskaudellaan Bobby Lu otti aloittavan maalivahdin roolin itselleen ja torjui kiekkoja 92 prosentin varmuudella.

Luongo jatkoi samaan tasaisen varmaan malliin viiden kauden ajan, mutta playoff-kevättä ei näinä kausina tullut. Tuli ensimmäinen aloite sitten mieheltä itseltään, Canucksilta tai joukkuettaan uudelleenrakentavalta Panthersiltä, tehtiin joukkueiden välillä kesällä 2006 vaihtokauppa.

Puolustaja Lukas Krajicek, Luongo sekä vuoden 2006 6. kierroksen varausvuoro siirtyivät Canucks-leiriin, josta lähetettiin takaisin Bryan Allen, Alex Auld ja Todd Bertuzzi.

Kohtuullisena ja lupaavana aloittavana maalivahtina pidetty, 67 ottelua tulokaskaudellaan torjunut 25-vuotias Auld ei yltänyt vastaavaan suosioon myöhemmin urallaan. Panthersissä ainoaksi jääneellä kaudella torjuntavastuuta tuli 27 ottelun verran ja kiekko pysähtyi varusteisiin alle 89 prosentin tehokkuudella. Tämän jälkeen matka jatkui vapaana agenttina Coyotesiin.

Isokokoinen vanhan liiton puolustava puolustaja Allen oli tärkeä runkopuolustaja Panthersille. Hän viihtyi Miamin Sunrisessa reilun neljän kauden ja 284 NHL-ottelun verran, kunnes Luongon ja Grabnerin tapaan numerolla 4 varattu jässikkä vaihtui päikseen Carolina Hurricanesin Sergei Samsonoviin keväällä 2011.

Vikkelä venäläishyökkääjä nakutti 20 Panthers-ottelussaan tehot 3+11=14, mutta ne jäivät koko pelaajauran viimeisiksi. Parhaimmillaan 75 pisteen kauteen yltänyt Samsonov päätti lähes 900 NHL-uransa ja vaikuttaa nykyään NHL:ssä Hurricanesin kehitysvalmentajana.

Bertuzzi oli vuoden 2006 treidin aikaan aivan huipputasolla. Paria kautta aiemmin pistepörssin viidenneksi ja maalipörssissä vain Milan Hejdukille hävinnyt voimahyökkääjä oli edelleen itse luomansa myrskyn keskellä päätettyään Steve Mooren uran kevään 2004 raukkamaisella tempullaan.

Juuri 71 pisteen kauden mättänyt Bertuzzi vaihtoi maisemaa hyvin pian Panthersiin saavuttuaan. Pelejä kertyi ensimmäisen kauden helmikuuhun mennessä vain seitsemän kappaletta ennen siirtoa Detroit Red Wingsiin vaihdossa Shawn Matthiasiin ja vuoden 2007 2. kierroksen varausvuoroon.

Panthers treidasi kyseisen varausvuoron lisäksi myös vuoden 2008 1. kierroksen varausvuoron paikatakseen maalivahtivajettaan Nashville Predatorsin Tomas Vokounilla. Sivujuonteena, jälkimmäisestä varauksesta tuli varaus numero 9, jonka Islanders käytti Josh Baileyhin.

Vokoun oli neljän pudotuspelittömän kauden ajan vastaus Panthersin maalivahtiongelmiin, mutta 35 vuotta ennen seuraavan kauden alkua täyttänyt tshekki halusi voittaa kahden MM-kullan ja yhden olympiapronssin lisäksi myös NHL:ssä jotain. Vapaana agenttina hän päätyi tekemään yhden vuoden sopimuksen Washington Capitalsiin, joka pääsi kyllä playoffeihin, mutta niihin mennessä torjuntavastuun riisti nouseva tähti nimeltä Braden Holtby.

Jäljelle jää Matthias. Treidin aikaan hän oli juuri edelliskesänä kakkoskierroksella varattu voimahyökkääjä, joka mätti yli kaksin kerroin enemmän pisteitä kuin varausvuonnaan.

Kaudella 2007-08 juniorikautensa päätteeksi neljässä ottelussa kaksi maalia tehnyt laituri herätti paljon toivoa, mutta oli odotuksiin nähden pettymys. Reilun viiden ammattilaiskauden aikana ei nähty yli 25 pisteen kautta, ja keväällä 2014 tehtiin ratkaisu, jossa paikkailtiin jälleen maalivahtiongelmaa.

Ympyrä sulkeutui, kun Matthias ja Jacob Markströmin siirtyessä Canucksiin Panthers sai Luongon takaisin. Canucks luopui myös Steven Anthonystä.

Anthony ei pelannut treidin jälkeen yhtäkään ammattilaisottelua. Kahden Kanadan yliopistosarjoissa vietetyn kauden jälkeen hokkarit menivät korkeimmillaan ECHL:ssä pelanneella hyökkääjällä naulaan.

Luongo pääsi Canucks-paidassa menestyksen makuun, mutta Stanley Cup -voitto jäi yhden ottelun päähän. Kapteeninakin pari vuotta toiminut veräjänvartija ei enää viimeisinä kausinaan Vancouverissa nauttinut paikallisten fanien täydellistä luottamusta, joten nyt oli korkea aika paluulle.

Panthers sai Luongosta jälleen useammaksi vuodeksi vuorenvarman maalivahdin tolppiensa väliin. Kaudella 2015-16 hän torjui pantterinutut ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin, mutta tie nousi pystyyn ensimmäisellä kierroksella Islandersia vastaan.

Luongon jälkimmäinen pätkä Panthersissa kesti reilut viisi kautta. Kauden 2018-19 jälkeen pelipaikkansa mittavimpiin lukeutuva ura tuli päätökseensä.

Panthersin saavuttama hyöty: Treidiketjun vaikutus kesti 19 kautta, minkä aikana Panthers pääsi kahdesti pudotuspeleihin, mutta ei voittanut yhtäkään playoff-kierrosta. Ketjun pelaajat keräsivät vyölleen 2472 NHL-ottelua Panthersissä.

Treidin ulkopuolelta lisätyt palaset: Vuoden 2009 4. kierroksen varausvuoro, Victor Oreskovich, Lukas Krajicek, vuoden 2006 6. kierroksen varausvuoro, vuoden 2008 1. kierroksen varausvuoro ja Jacob Markström.

New York Islanders

Oleg Kvasha
Mark Parrish

Mark Parrish oli treidin aikaan hyvä kakkoskorin hyökkääjä. 23-vuotiaana potentiaalia oli enempäänkin, mutta yksittäisestä 30 maalin ja 60 pisteen kaudesta huolimatta merkittävää loikkaa kehityksessä ei tullut.

345 ottelussa tehot 118+96=214 kerännyt Parrish sai lähteä keväällä 2006 Brent Sopelin kanssa Los Angeles Kingsiin. Islanders sai itselleen Jeff Tambellinin ja Denis Grebeshkovin.

Tambellini oli pian treidin jälkeen 22 vuotta täyttänyt piste per peli -tahtiin AHL:ssä ensimmäistä ammattilaiskauttaan pelaava laituri. Ykköskierroksen lopussa varattu vikkelä jenkki istutettiin Islandersissa heti NHL-kokoonpanoon, mutta huonolla menestyksellä.

180-senttisestä Tambellinistä ei koskaan tullut Islesin runkopelaajaa. Ainoalla yli 40 NHL-ottelun kaudellaan hän pelasi 65 peliä pistelukemin 7+8=15 ja hyökkääjistä huonoimmalla tehotilastolla -20. Kaudeksi 2010-11 vapaa agentti teki yhden vuoden diilin Vancouver Canucksiin, kunnes ura jatkui Euroopassa.

Grebeshkov oli Tambellinin tapaan NHL-läpimurron kynnyksellä. Venäläisen ura Islandersissa ei ollut yhtään sen parempi, vaan 21 NHL-ottelun jälkeen sopimuksettomaksi jääneen pakin NHL-oikeudet kaupattiin keväällä 2007 Edmonton Oilersiin. Vastineeksi saatiin Marc-Andre Bergeron ja vuoden 2008 3. kierroksen varausvuoro.

Bergeronin ura Long Islandilla alkoi räjähdysmäisesti. 175-senttinen puolustaja keräsi 23 ottelussa tehot 6+15=21, mutta seuraavan kauden 46 ottelua ei riittänyt samaan pistenoteeraukseen.

Keväällä 2008 27-vuotias puolustaja kaupattiin Anaheim Ducksiin vaihdossa saman vuoden 3. kierroksen varausvuoroon. Kyseessä oli sama varausvuoro, jonka Islanders sai Bergeronin kanssa jo aiemmin. Samaa pikkiä siirrettiin joukkueelta toiselle yhteensä neljä kertaa.

Islanders oli lopulta se joukkue, joka tämän kiertopalkinnon lunasti. Numerolla 73 huudettiin Kirill Petrovin nimi. 191 sentin ja 106 kilon kokoinen voimahyökkääjä teki kohtuullisen läpimurron KHL:ssä, mutta Pohjois-Amerikassa kokemus jäi 13 AHL-otteluun.

Petrovin varausvuoro kaupattiin kesällä 2007 Oilersiin Allan Rourken kanssa, kun Islandersille siirtyi vuoden 2008 2. kierroksen varausvuoro. 27-vuotias Rourke pelasi urallaan enää 13 ottelua NHL:ssä, mutta Islandersin tässä siirrossa saamalla varausvuorolla valitun Travis Hamonicin NHL-ura oli melkoisen paljon pidempi.

Hamonic otti heti ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan paikan Islesin puolustuksen rungosta. Vuoden 2013 pudotuspeleissä etevästi Jevgeni Malkinia vastaan puolustanut oikealta laukova pakki oli parhaimmillaan jopa vakavasti otettava vaihtoehto Kanadan vuoden 2014 olympiajoukkueen takalinjoille.

444 NHL-ottelun jälkeen Hamonic treidattiin Calgary Flamesiin kesällä 2017 vuoden 2019 4. kierroksen varausvuorolla höystettynä. Vaihtokaupassa toiseen suuntaan liikkuivat vuoden 2018 1. kierroksen varausvuoro, vuoden 2018 2. kierroksen varausvuoro ja vuoden 2019 2. kierroksen varausvuoro.

Vuoden 2018 2. kierroksen varausvuorolla Islanders varasi Ruslan Iskhakovin. Kyllä, kyseessä on juuri sama pelaaja, joka pelasi viime kaudella TPS:ssä. Venäläishyökkääjä siirtyi täksi kaudeksi DEL:n Adler Mannheimiin, mutta ei ole kerennyt pelata loukkaantumishuolien takia yhtä sarjapeliä enempää. Tarina ei kerro, onko Iskhakoville tarjottu missään vaiheessa tulokassopimusta.

Vuotta myöhemmin varaustilaisuuden toisella kierroksella huudettiin Samuel Bolducin nimi. Puolustajat eivät lähtökohtaisesti elä pelkistä pisteistä, mutta kanadalaispakin tilastoissa on tapahtunut huolestuttava notkahdus. Ensimmäisen ammattilaiskautena 24 AHL-ottelussa syntyneitä tehoja 6+8=14 on seurannut tällä kaudella 16 ottelua ilman yhtäkään tehopistettä.

Vuoden 2018 varaustilaisuuden ykköskierroksella Islanders näyttää saaneen seuraansa todellisen huippupakin. Numerolla 12 se valitsi Noah Dobsonin.

Dobson kotiutettiin jo vuoden päästä NHL-kokoonpanoon, mutta rooli jäi pieneksi etenkin pudotuspeleissä. Runkosarjassa kahden ensimmäisen kauden aikana NHL-kokemusta tuli 80 ottelun verran, mikä johtui puhtaasti siitä, että 193-senttinen puolustaja ei mahtunut kokoonpanoon.

Nyt Dobson alkaa jo olla luottopelaaja Barry Trotzin miehistössä. Tulokassopimus on umpeutumassa tähän kauteen.

Sitten pääsemme Oleg Kvashaan. Venäläishyökkääjä oli kakkos-kolmoskorin hyökkääjä, joka ylsi parhaimmillaan 51 pisteen kauteen.

22-vuotiaana ensimmäisen Islanders-kautensa aloittanut Kvasha pelasi uudessa joukkueessaan 332 ottelua tehoin 60+96=156. Keväällä 2006 195-senttinen voimahyökkääjä sai lähteä vuoden 2006 5. kierroksen varausvuoron kanssa Coyotesiin vuoden 2006 3. kierroksen varausvuoron.

Kyseisellä varausvuorolla varattiin muuan Brad Marchand. Varausta ei tehnyt kuitenkaan Islanders, joka treidasi ilomielin tämän varausvuoron saman varaustilaisuuden neljännen ja viidennen kierroksen varausvuoroihin. Aiemmin mainittu siirrettiin San Jose Sharksiin vaihdossa 10 pykälää myöhempään saman kierroksen varausvuoroon sekä saman vuoden 6. kierroksen varausvuoroon.

4. kierroksen varausvuoro käytettiin Jase Wesloskyyn. Yliopistouransa jälkeen juuri 21 vuotta täyttänyt maalivahti joutui jättämään kokonaisen kauden pelaamatta ja lopulta ammattilaisura jäi 24 ECHL-otteluun.

6. kierroksella ranskalaisen visiitin GM-pestissä tehnyt Smith valitsi toisen maalivahdin. Stefan Ridderwall ei koskaan NHL-sopimusta tehnyt, vaan parhaimmillaan lähes puolet kauden SHL-otteluista pelannut kassari lopetti uransa 32-vuotiaana AlpsHL:ssä.

Ainoana NHL:ään pääsi viidennellä kierroksella varattu Shane Sims. Erikoisuutena hyökkäävän puolustajan uralla on se, että suoraan yliopistosta NHL:ään yhdeksi otteluksi tuotu jenkkipakki ei päässyt enää kertaakaan edes AHL:ään. ECHL:ssä, Itävallassa, Italiassa ja Tanskassa kiekkoillut yhdysvaltalainen lopetti jääkiekkoilijanuransa 28-vuotiaana. Tiettävästi Sims ei ole samannimisen pelisarjan takana.

Islandersin saavuttama hyöty: Treidiketju on edelleen elossa sen 22:sena kautena. Tänä aikana Islanders on päässyt 10 kertaa pudotuspeleihin ja voittanut kuusi playoff-sarjaa. Tässä ketjussa saadut pelaajat ovat pelanneet kirjoitushetkellä yhteensä 1492 ottelua Isles-nutussa.

Treidin ulkopuolelta lisätyt palaset: Brent Sopel, Allan Rourke, vuoden 2019 4. kierroksen varausvuoro ja vuoden 2006 5. kierroksen varausvuoro.

Kumpi voitti?

Jos kyseessä olisi pelkästään tämän ketjun aloittanut treidi, kysymys olisi naurettavan helppo. Enemmän tai vähemmän joukkueen runkopelaajiin kuuluneet Kvasha ja Parrish eivät vedä edes yhdessä vertoja Luongolle tai Jokiselle, saati sitten molemmille.

Panthers sai kuitenkin Jokisesta saadut hyödykkeet katoamaan kuin tuhka tuuleen. Luongostakaan ei saatu kovin mainittavaa vastinetta. Tämä kaksikko oli koko organisaation kasvot, mutta heidän kauppaamisestaan ei saatu rakennettua mitään kestävää.

Luongon hankinta takaisin oli jonkin sortin imagovoitto, mutta Markströmissä Panthers näytti menettäneen pitkäaikaisen huippuvahdin. Vokouninkin hankinta maksoi maltaita siihen nähden, ettei tshekkiläisestä saatu minkäänlaista myyntihyödykettä. Top 10 -varausvuoron menetys kirpaisee, kun joukkue ei menesty oikein millään lailla siirron jälkeen.

Islandersin pelasti Bergeronin hankinta. Se käynnisti lumipalloefektin, jonka kautta organisaatioon naarattiin Hamonic, Dobson sekä pari nuorta pelaajaa, joiden kehitys on vielä kesken. Vaikka Smith ei suoranaisesti menettänyt Marchandia, sillä eihän tämä koskaan seurassa ollutkaan, ei varausvuorojen kaupittelu luonnistunut laisinkaan tämän varausvuonna.

Molemmat joukkueet ovat varanneet suhteellisen huonosti. Oikeastaan ainoana poikkeuksena tähän on Dobson.

Panthers on kuitenkin saanut tästä ketjusta toistaiseksi noin 1000 NHL-ottelun verran enemmän hyötyä ja pelien laatu on Luongon ja Jokisen myötä huomattavasti parempi. Tällä hetkellä Panthers on voiton puolella tässä treidissä, mutta Dobson on sen tason pelimies, että hänestä voi tulla jotain suurta. Se voi kasvattaa Islandersin saavuttamaa hyötyä vielä merkittävästi joko ilman treidiä tai sen seurauksena.