Kuukauden treidi: Näin Calgary Flames töppäsi tilaisuuden saada pitkäaikaisen supertähden

Kuukauden treidi on kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa tarkastellaan menneisyyden jättisiirtoja jälkiviisastellen. Vuosien päästä vastataan samaan kysymykseen, jota spekuloitiin jo siirron tapahduttua: ”Kumpi voitti?”

Marc Savard oli pitkään NHL:n aliarvostetuimpia pelaajia. Varausvuotenaan 178-senttinen keskushyökkääjä nakutti 66 OHL-ottelussa taululle pistelukemat 43+96=139, mutta hänet varattiin silti vasta neljännellä kierroksella NHL:ään.

Ryöstöksi Savard paljastui jo toisella ammattilaiskaudellaan, kun hän ylsi NHL:ssä 45 pisteeseen. Tästä huolimatta New York Rangers suostui heti kyseisen kauden 1998-99 jälkeen luopumaan kanadalaisesta varsin halpaan hintaan.

Calgary Flames

Marc Savard
Vuoden 1999 1. kierroksen varausvuoro

Savard ei pettänyt ensimmäisinä kausinaan Calgary Flamesissä. 53 ja 65 pisteen kaudet antoivat olettaa, että yhteiselosta tulisi pitkä ja onnellinen.

Toisin kävi. Kauden 2001-02 56 ottelua ja tehot 14+19=33 olivat pettymys. Lisäksi edelliskaudella St. Louis Bluesista hankittu Craig Conroy nähtiin uutena tähtisentterinä, joka saikin heti kirjaimen rintaansa.

Kauden 2002-03 alun kymmenen ottelun tehot 1+2=3 oli liikaa Flames-johdon kärsivällisyydelle. Savard treidattiin vuoden 2002 marraskuussa Atlanta Thrashersiin vaihdossa Ruslan Zainullinin oikeuksiin.

Jos Zainullinin nimi ei soita kelloja, älä syytä itseäsi. Treidin aikaan venäläishyökkääjä sai aikaan edellisvuonna Venäjän Superligassa 24 ottelussa kaksi syöttöpistettä ja edusti maatansa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Hän ei koskaan tehnyt NHL-sopimusta ja maansa pääsarjatasolla Tampa Bay Lightningin kakkoskierroksen varaus sai parhaimmillaan 23 tehopistettä yksittäisenä kautena.

Vertailukohtana Savard nakutti kaudella 2005-06 Thrashers-paidassa tehot 28+69=97.

Ykköskierroksen varausvuoronsa Flames käytti Oleg Saprykiniin. Numerolla 11 varattu venäläinen oli nopeasti kypsä NHL:ään, mutta jäi rivipelaajan tasolle. Kovaotteisen hyökkääjän tehtyä oman piste-ennätyksensä (29) Stanley Cup -finaalikaudella 2003-04 Flames laittoi 23-vuotiaan lupauksensa lihoiksi yhdessä runkopuolustaja Denis Gauthierin kanssa saadakseen Phoenix Coyotesilta Daymond Langkow’n.

Langkow’sta tuli Flamesille todella tärkeä kahden suunnan sentteri, joka kykeni hetkittäin hyvinkin tehokkaaseen pistetehtailuun. Kaudella 2006-07 vain kaksi senttiä Savardia pidempi keskushyökkääjä teki uransa piste-ennätyksen lukemin 33+44=77. Kuuden kauden Flames-uran viimeinen kausi 2010-11 jäi hänen osaltaan vain neljän ottelun mittaiseksi, mutta Coyotes otti 34-vuotiaan konkarin kesällä 2011 avosylin vastaan.

Flames sai vaihtokaupassa itselleen Lee Stempniakin. Jenkkilaituri oli samanpituinen, mutta seitsemän vuotta nuorempi. Kahden suunnan hyökkääjä oli luotettava runkopelaaja albertalaisjoukkueelle, mutta loukkaantumiset vaivasivat Flames-uran kahtena ensikautena. Kolmannen Calgaryssä vietetyn kauden keväällä 2014 sopimus oli umpeutumassa ja Pittsburgh Penguins halusi vahvistaa joukkuettaan siirtotakarajalla.

Stempniak vaihtui saman vuoden 3. kierroksen varausvuoroon, jonka Flames vaihtoi eteenpäin ennen varaustilaisuutta. Chicago Blackhawks tarjosi vaihdossa Brandon Bolligin.

Bollig tunnettiin rouhijana, jota hän oli myös liekkipaidassa. Kaksi kautta Flamesissä jäivät Blackhawksissa Stanley Cupinkin voittaneen hyökkääjän viimeisiksi NHL:ssä. NHL:n ainoassa joukkueessa, jossa jokainen pelaaja saa kantaa C-kirjainta Bollig esiintyi 116 ottelussa keräten 191 jäähyminuuttia ja tehot 3+6=9.

Flamesin saavuttama hyöty: Treidin vaikutus kesti 17 kautta, joiden aikana Flames pääsi kerran Stanley Cup -finaaliin ja kuudesti pudotuspeleihin voittaen neljä playoff-sarjaa. Treidiketjussa saadut pelaajat keräsivät yhteensä 1176 NHL-ottelua.

Treidin ulkopuolelta lisätyt palaset: Denis Gauthier

New York Rangers

Vuoden 1999 1. kierroksen varausvuoro
Vuoden 1999 3. kierroksen varausvuoro
Jan Hlavacin oikeudet

Tämän treidin kolmannen kierroksen varausvuorosta on monenlaista tietoa, mutta toisin kuin suurin osa lähteistä kertoo, tämä varausvuoro ei ole numero 77, jolla varattiin edelleen NHL:ssä pelaava Craig Anderson. Sen sijaan New York Rangers sai varausvuoron numero 90, jolla valittiin Patrick Aufiero. Hänen ammattilaisuransa loppui jo 25-vuotiaana neljän AHL:ssä, ECHL:ssä ja DEL:ssä vietetyn kauden jälkeen.

Vuoden 1999 varaustilaisuus oli harvinaisen vaikea NHL-seuroille. Harvemmin ykköskierroksen varauksista neljäsosa pelaa urallaan Suomessa muuten kuin työsulkukaudella, mutta tämän draftin kohdalla näin kävi. Pitkän linjan Liiga-seuraajille Branislav Mezei, Kristian Kudroc, Jani Rita, Ari Ahonen, Kris Beech ja Pavel Brendl ovat tuttuja nimiä, ja jotkut saattavat muistaa jopa Denis Shvidkin piipahduksen Oulussa.

Tätä tilastoa ei kartuta Saprykin eikä New York Rangersin yhdeksäntenä varaama pelaaja, sillä niin korkealla varattu pelaajahan pelaa uransa loppuun NHL:ssä, eikö niin? No, kyllä ja ei.

Jamie Lundmark kyllä pääsi NHL:ään, mutta oli pettymys, kuten jättimäinen valtaosa kyseisen draftin pelaajista, alkaen ykkösvaraus Patrik Stefanista. Se vuoden 1999 varaustilaisuuden kokonaisvaltaisesta epäonnistumisesta, nyt keskitymme Rangersin valitsemaan kanadalaishyökkääjään.

Lundmark raivasi tiensä nopeasti NHL:ään, mutta jäi statistin rooliin. Työsulkua seuranneen kauden 2005-06 alussa oikealta laukova sentteri vaihtui päikseen Coyotesin Jeff Taffeen.

Taffe oli tuolloin 24-vuotias hyökkääjä, joka oli murtautunut NHL-kokoonpanoon kahden ensimmäisen ammattilaiskautensa aikana keräten yhteensä 79 ottelua kirkkaissa valoissa. Rangersissä rooli jäi huomattavasti pienemmäksi ja kahden NHL-ottelun sekä 36 AHL-ottelun jälkeen tie vei takaisin Arizonaan.

Vaihdossa Rangers sai Martin Sonnenbergin. Heti 28-vuotissyntymäpäivänsä jälkeisenä päivänä treidattu hyökkääjä pelasi AHL:ssä 29 ottelua tehoin 4+11=15 ennen siirtoaan KalPan kapteeniksi.

Jan Hlavac oli tuulennopea laituri, joka treidattiin nyt toistamiseen ennen NHL-sopimuksen tekoa. Piste per peli -tahti Tshekin pääsarjassa ja MM-kisoissa ennakoi hyvää myös taalaliigassa, mutta sisääntulo NHL:ään oli silti yllättävän kova.

Ensimmäisellä kaudellaan 67 ottelussa tehot 19+23=42 ja toisellaan 79 ottelussa pisteet 28+36=64 tauluun lyönyt tshekkiläinen joutui 24-vuotiaana näiden kahden kauden jälkeen pelinappulaksi jättimäisessä treidissä. Hlavac, tuolloin huippulupauksena pidetty Brendl, ruotsalainen runkopuolustaja Kim Johnsson ja vuoden 2003 3. kierroksen varausvuoro ladottiin Philadelphia Flyersiin vaihdossa Eric Lindrosin oikeuksiin.

Lindros oli kolmen kauden ajan joukkueen tasoon nähden tehokas, mutta viimeinen kausi oli todella rikkonainen. Työsulkukauden 2004-05 järkälemäinen hyökkääjä käytti lepäämiseen, minkä jälkeen hän meni vapaana agenttina Toronto Maple Leafsiin.

Rangersin saavuttama hyöty: Treidin vaikutus kesti viisi kautta, joiden aikana Rangers ei päässyt pudotuspeleihin. Treidiketjussa saadut pelaajat keräsivät yhteensä 454 NHL-ottelua.

Treidin ulkopuolelta lisätyt palaset: Pavel Brendl, Kim Johnsson ja vuoden 2003 3. kierroksen varausvuoro

Kumpi voitti?

Tässä ei paljoa tarvitse arpoa. Rangers taikoi Savardin tasoisen timantin tuhkaksi viidessä vuodessa ja uhrasi siihen vielä lisää tärkeitä osia joukkueestaan. Lundmark oli ihan täysi floppi kuten niin moni muistakin samana varausvuonna valituista.

Flames ei myöskään saa täysiä arvosanoja tästä ketjusta. Savardista luopuminen Zainullinin oikeuksia vastaan oli naurettavan huono diili. Boston Bruinsissa ja Thrashersissä parhaat kautensa pelannut sentteri nakutti ennen päävammoista johtuneita ongelmiaan jokaisen kokonaisen kautensa Flamesistä lähtemisen jälkeen yli piste per peli -tahtia.

Saprykin ei ollut hyvä varaus, mutta hänestä saatiin kohtuullinen vastine. Kumpikaan ei tehnyt erityisen hyvää työtä, mutta Flames toimi vähemmän huonosti.