Kuukauden treidi: Kun Jari Kurrista tuli kauppatavaraa kolmen joukkueen diilissä

Kuukauden treidi on kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa tarkastellaan menneisyyden jättisiirtoja jälkiviisastellen. Vuosien päästä vastataan samaan kysymykseen, jota spekuloitiin jo siirron tapahduttua: ”Kumpi voitti?”

Edmonton Oilers oli NHL:n dynastia 80-luvun puolivälissä Wayne Gretzky ja Jari Kurri kiintotähtinään. Kaksikko voitti kasarilla neljä Stanley Cupia, ja voittipa Kurri yhden ilman The Great Onea vuonna 1990.

Menestyksekkään kauden jälkeen suomalaishyökkääjä lähti saman tien Suomeen ja laittoi Edmontonin asuntonsa myyntiin. Hän teki sopimuksen italialaisen Milano Devilsin kanssa, mutta Oilers sai pidettyä Kurrin oikeudet laajennusdraftissa vuonna 1991. Osapuolet eivät päässeet sopuun uudesta sopimuksesta, vaan Kurri siirrettiin pian kolmen joukkueen treidissä Philadelphia Flyersin ja Los Angelesi Kingsin kanssa.

Philadelphia Flyers

Corey Foster
Dave Brown
Steve Kasper
Steve Duchesne
Vuoden 1991 4. kierroksen varausvuoro

Oilers käytti vuonna 1989 ykköskierroksen varauksensa saadakseen Corey Fosterin osaksi organisaatiotaan New Jersey Devilsistä. Kahden AHL-kauden aikana tilille kertyi 121 ottelua ja 49 pistettä, mikä ei ihan oikeuttanut maksettua hintaa.

Sen kummemmin ei kanadalaishyökkääjän Flyers-urakaan mennyt, sillä 25 NHL-ottelun jälkeen hän päätyi vapaaksi agentiksi. Kolmen muissa NHL-organisaatioissa vietetyn kauden jälkeen Foster pelasi valtaosan loppu-urastaan Japanissa.

4. kierroksen varausvuoronsa Flyers käytti Aris Brismanisiin. Varausnumeroonsa nähden nimestään huolimatta yhdysvaltalainen puolustaja oli hyvä varaus. Hän pelasi viiden Flyers-organisaatiossa vietetyn kauden aikana 21 NHL-ottelua. Brismanis jatkoi NHL-uraansa muissa organisaatioissa vielä 92 ottelun verran.

Dave Brown oli Flyersille vanha tuttu. Tappelijana tunnettu hyökkääjä teki parhaimmillaan kohtuullisen määrän maaleja ja oli mukana tuomassa Stanley Cupia Philadelphiaan vuonna 1987. Vuonna 1989 hänet treidattiin Oilersiin ja kaksi vuotta myöhemmin hänet passitettiin Kurri-treidissä takaisin. Paluunsa jälkeen 196-senttinen laituri pelasi Flyersissa vielä neljän kauden ja 239 ottelun ajan, kunnes siirtyi uransa päättäneelle kaudelle San Jose Sharksiin.

Steve Kasper oli treidin aikana pienikokoinen, parhaimmillaan 70 pistettä kauden aikana tehnyt hyökkääjä. Käyrä osoitti jyrkästi alas päin, ja treidiä edeltäneellä kaudella pojoja oli tullut enää 28 kappaletta. Vielä huonommin peli kulki Flyersissa, ja puolen toista vuoden aikana pelejä kertyi 37, pisteitä yhdeksän kappaletta. Joulukuussa 1992 31-vuotias kanadalainen vaihdettiin päikseen Tampa Bay Lightningin Dan Vinceletteen.

Vinceletten NHL-pelit olivat tässä vaiheessa jo pelattu. Kovaotteinen kanadalaishyökkääjä pelasi loppukauden farmiliiga IHL:ssä ja jatkoi uraansa Englannissa.

Viimeistä viedään ja voisi kuvitella, että jatkettaisiin samaa, tylsää linjaa. Toisin kävi, sillä tehokas puolustaja Steve Duchesne iski ainoalla kaudellaan Flyersin takalinjoilla 56 pistettä ja liitettiin osaksi aivan jättimäistä kauppaa kesällä 1992.

Duchesne, Peter Forsberg, Ron Hextall, Kerry Huffman, Mike Ricci, vuoden 1993 1. kierroksen varausvuoro, vuoden 1994 1. kierroksen varausvuoro, 15 miljoonaa dollaria ja Chris Simon siirtyivät Quebec Nordiquesiin Flyersin saadessa vain yhden pelaajan. Tämä pelaaja oli edellisvuonna varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana varattu Eric Lindros. Hänestä piti tulla Gretzkyn, Mario Lemieux’n ja Mark Messierin kaltainen legenda.

Lindros oli poikkeuksellinen lahjakkuus. Jotain isokokoisen hyökkääjän arvostuksesta kertoo valinta 18-vuotiaana Kanadan Canada Cup -joukkueeseen ja 19-vuotiaana olympialaisiin ilman yhtäkään peliä NHL:ssä.

Ongelmana olivat kuitenkin lukuisat loukkaantumiset. Kahdeksalla Flyers-kaudella kuutena philadelphialaisjoukkueen kapteenina toimineen Lindrosin yhden kauden otteluennätys oli 73. Yhteensä hän oli kyseisenä ajanjaksona sivussa 136:sta runkosarjan ottelusta.

Työsulun lyhentämänä tynkäkautena 1994-95 sekä NHL:n pelaajayhdistys että media valitsivat Lindrosin NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. Viimeiseksi kaudeksi Flyersissa jäi 1999-2000, minkä jälkeen vuoden 1991 varaustilaisuuden ykkösvaraus oli sivussa tositoimista kokonaisen kauden, kunnes siirtyi vapaana agenttina vahvistamaan New York Rangersin tähtisikermää.

Flyersin saavuttama hyöty: Flyers aloitti kaudesta 1994-95 pitkän playoff-putkensa. Treidin vaikutusaika päättyi kuitenkin jo vuonna 2000, johon mennessä Flyers pääsi kuutena playoff-kautenaan kolmesti konferenssifinaaliin ja kerran Stanley Cup -finaaliin saamatta sitä suurinta kruunua. Playoff-sarjoja se voitti kahdeksan kappaletta ja treidistä saadut pelaajat pelasivat Flyers-paidassa 886 NHL-ottelua.

Treidin ulkopuolelta lisätyt palaset: Peter Forsberg, Ron Hextall, Kerry Huffman, Mike Ricci, Chris Simon, vuoden 1993 1. kierroksen varausvuoro, vuoden 1994 1. kierroksen varausvuoro ja 15 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Edmonton Oilers

Scott Mellanby
Craig Berube
Craig Fisher

Tylsin tapaus tämän treidiketjun kannalta on Craig Fisher. Hän oli 21-vuotias hyökkääjä, joka teki huipputehoja AHL:ssä, mutta NHL-läpimurto oli vielä ensimmäisen ammattilaisvuoden jälkeen tekemättä, vaikka takana oli neljä NHL-ottelua. Oilersissa Fisher ei pelannut peliäkään, vaikka AHL:ssä tehoja tuli edelleen. Joulukuussa 1993 hänet siirrettiin käteistä vastaan Winnipeg Jetsiin.

Scott Mellanby oli hyvä pelaaja Kurri-treidin aikaan. Romuluinen hyökkääjä pystyi auttamaan joukkuettaan monella tavalla. 24-vuotiaana hyökkääjänä hän oli näyttänyt kykenevänsä parhaimmillaan yli 50 pisteeseen, mutta oli myös turvana joukkueensa tähdille. Oilers-paidassa kahdessa kaudessa tilille kertyi 149 ottelua ja 82 pistettä, kunnes hän siirtyi laajennusdraftissa Florida Panthersiin.

Craig Berube on nuorelle sukupolvelle tuttu lähinnä valmentajana, mutta hän on myös yli 1000 NHL-ottelun uran pelannut rouhija. Edmontonissa hän ei päässyt paljoa aikaa viettämään, koska jo ennen kauden alkua hänet treidattiin Toronto Maple Leafsiin seitsemän pelaajan vaihtokaupassa.

Torontoon muuttivat Beruben lisäksi Grant Fuhr ja Glenn Anderson, kun taas Oilers sai organisaatioonsa Vincent Damphoussen, Peter Ingin, Luke Richardsonin, Scott Thorntonin ja rahaa. Fuhrissa ja Andersonissa edmontonilaisjoukkue menetti vielä pari runkopelaajaa vanhasta dynastiastaan.

Ingin ura Oilersissä oli lähes yhtä lyhyt kuin hänen nimensä. 12 NHL-ottelun torjuntaprosentti 86.9 ja päästettyjen maalien keskiarvo 4.27 eivät vakuuttaneet, joten loppukesästä 1993 hän sai lähteä Detroit Red Wingsiin. Tilalle Oilers sai seitsemännen kierroksen varausvuoron vuodelle 1994.

Varausvuoro käytettiin Chris Wickenheiseriin. Varaustilaisuuden 179:ntenä huudetun maalivahdin ura rajoittui muutamaan AHL-peliin ja pariin välttävään ECHL-kauteen.

Joe Thorntonin serkku Scott oli huippuluokan lupaus. Hänet varattiin numerolla 3 vuoden 1989 varaustilaisuudessa, muun muassa ennen Bill Gueriniä, Bobby Holikia ja Adam Footea. Oilersiin siirtyessään hän oli 20-vuotiaana pelannut jo 33 ottelua NHL:ssä.

Uudessa organisaatiossa Thorntonilla meni muutama vuosi NHL-läpimurtoon, sillä kaudella 1993-94 kanadalaishyökkääjä pelasi 61 NHL-ottelun kauden. 209 välttävän NHL-ottelun jälkeen syksyllä 1996 hän sai lähteä Montreal Canadiensiin.

Canadiensistä vaihdossa tuli Andrei Kovalenko. 26-vuotiaasta venäläisestä tuli ihan mukiinmenevä pelaaja uudelle joukkueelleen. Toisen treidinsä vuoden sisään kokenut hyökkääjä keräsi ensimmäisellä Oilers-kaudellaan 74 ottelussa tehot 32+27=59. Kahden ja puolen kauden jälkeen tammikuussa 1999 hän oli osana kolmen joukkueen treidiä.

Kovalenko siirtyi Flyersiin, kaikkien aikojen draft-floppien joukkoon lukeutuva Alexandre Daigle siirtyi Oilersin kautta Tampa Bay Lightningiin ja Aleksandr Selivanov rantautui Edmontoniin. Hall of Fame -hyökkääjä Tony Espositon tyttären kanssa avioitunut venäläishyökkääjä teki 96 Oilers-paidassa pelatussa ottelussa tehot 35+26=61, kunnes siirtyi vuoden 2000 laajennusdraftissa Columbus Blue Jacketsiin.

Nykyään Canadiensin apuvalmentajana toimiva Richardson oli todellinen vanhan liiton puolustava puolustaja. Hän siirtyi Oilersiin 22-vuotiaana ja hoiti ruutunsa hyvällä tasolla kuuden kauden ja 436 ottelun ajan, kunnes matka jatkui vapaana agenttina Flyersiin.

Damphoussen Oilers-ura oli lyhyt, mutta tehokas. 80 ottelun kausi päättyi pistelukemiin 38+51=89. Loppukesästä 1992 matka jatkui Canadiensiin neljännen kierroksen varausvuoron kanssa. Montrealista Edmontoniin muuttivat Vladimir Vujtek, Brent Gilchrist ja Shayne Corson.

Vujtek oli treidin aikaan 20-vuotias hirmutehot WHL:ssä nakuttanut tshekki. Kolmen Oilers-organisaatiossa vietetyn kauden aikana myöhemmin urallaan Suomen kaukaloistakin tuttu hyökkääjä pelasi enemmän NHL:ssä kuin AHL:ssä keräten 70 ottelussaan 30 pistettä kirkkaimmissa valoissa.

Vuonna 1995 hän lähti kotimaahansa, mutta NHL-oikeudet säilyivät Oilersilla. Kaudella 1996-97 Vujtek pelasi huippukauden Ässissä, ja Tampa Bay Lightning hankki kyseisen kauden jälkeisenä kesänä treidin kautta hänen oikeutensa itselleen. Vujtek ja kolmannen kierroksen varausvuoro päätyivät Lightningin haltuun, kun taas Oilers sai Brantt Myhresin ja viittä varausta aiemman kolmannen kierroksen varausvuoron.

Myhres ei pelannut Oilers-organisaatiossa peliäkään vaan siirtyi saman vuoden lokakuussa Flyersiin. Vaihtokaupassa Edmontoniin muutti Jason Bowen. Bowen oli entinen ykköskierroksen varaus, joka oli lievästi sanottuna huti. Oilersissa pelatut neljä ottelua jäivät hänen viimeisikseen NHL:ssä ja pian hän suuntasikin Iso-Britanniaan, jossa hän laittoi muutaman vuoden päästä 33-vuotiaana hokkarit naulaan ja rupesi kokiksi.

Corson oli huipputason pelaaja, joka pääsi heti Oilers-uransa alusta alkaen joukkueen kapteenistoon. Kolmen kauden jälkeen parhaassa peli-iässä ollut kanadalaishyökkääjä päästettiin hämmentävästi vapaaksi agentiksi kesällä 1995. Kovaotteinen laituri pelasi Oilers-paidassa 192 ottelua tehoin 53+84=137.

Gilchrist oli ennen treidiä juuri käytännössä tuplannut piste-ennätyksensä 50 tehopisteen kaudellaan. Oilers-nutussa hän palasi takaisin totutummalle tasolleen tehden 20 pistettä 60 ottelussa. Saman kauden aikana Gilchrist sai kuitenkin lähteä treidissä Minnesota North Starsin kanssa.

Maaliskuussa 1993 Gilchrist vaihtui Todd Elikiin. Elik oli 58 pistettä parhaimmillaan yhden kauden aikana kerännyt hyökkääjä parhaassa peli-iässä. Kausi 1992-93 sujui myös hyvin, 46 ottelua North Starsissa ja 14 ottelua Oilersissa olivat tehokkaita, ja pisteitä kertyi 41 kappaletta.

Seuraava kausi alkoi neljällä pisteettömällä ottelulla, joten Elik laitettiin siirtolistalle. Hänet nappasi San Jose Sharks, minkä tuloksena oli 66 pisteen henkilökohtainen ennätys.

Oilersin saavuttama hyöty: Treidin vaikutusaikana 1991-2000 Oilers pääsi yhdeksästä kautena viitenä pudotuspeleihin, joissa se voitti yhteensä neljä pudotuspelisarjaa päästen parhaimmillaan konferenssifinaaliin. Ketjussa saadut pelaajat keräsivät yhteensä 1502 NHL-ottelua Oilers-paidassa.

Ketjun ulkopuolelta lisätyt palaset: Grant Fuhr, Glenn Anderson, vuoden 1993 4. kierroksen varausvuoro ja vuoden 1998 3.kierroksen varausvuoro

Los Angeles Kings

Jari Kurri
Jeff Chychrun

Jeff Chychrun oli kovanyrkkinen puolustaja. Hän kerkesi pelata Kings-paidassa 26 ottelua tehoin 0+3=3 ja keräsi 76 jäähyminuuttia. Helmikuussa 1992 Chychrun sai lähteä Pittsburgh Penguinsiin. Sivujuonteena, tämä oli toinen neljästä treidistä, joissa Chychrun oli osallisena, ja joista kaikissa Kings oli mukana.

Tässä kaupassa oli kyse Penguinsin ja Flyersin kanssa tehdystä kolmen joukkueen kaupasta. Kings menetti Chychrunin lisäksi Brian Benningin ja ykköskierroksen varausvuoron. Seuraavaksi tulee pätkä, joka on tuttu myös edellisestä Kuukauden treidistä.

Kings sai riveihinsä yhden kaikkien aikojen puolustajista 30-vuotiaana. Paul Coffey vietti organisaatiossa vain noin vuoden ja sai sinä aikana tulosta aikaan. 60 ottelussa kertyi pakin paikalle kunnioitettavat pistelukemat 9+53=62.

Alkuvuodesta 1993 Coffey sai kuitenkin lähteä Detroit Red Wingsiin Sylvain Couturierin ja Jim Hillerin kanssa. Kings-paidan ylleen pukivat Gary Shuchuk, Marc Potvin ja Jimmy Carson. Coffey oli erinomainen Red Wingsissä ja valittiin muun muassa NHL:n parhaaksi puolustajaksi toisella kokonaisella kaudellaan siellä.

Shuchuk oli AHL:ssä hirmutehoja nakuttanut pelaaja, mutta NHL:ssä pienikokoinen hyökkääjä ei kunnollista läpimurtoa tehnyt. 126 peliä Kingsissä toivat vain 36 pistettä. Shuchuk lähti valloittamaan Eurooppaa vuonna vuonna 1997 ja pelasi suurimman osan loppu-urastaan siellä.

Potvin oli tappelija, joka täytti 26 vuotta juuri treidipäivänä. 14 NHL-peliä ennen siirtoa pelannut Hall of Fame -puolustaja Denis Potvinin serkku sai Kingsissä 23 NHL-peliä ennen treidiään heti saman vuoden syksynä 1993.

Vaihtokaupassa Hartford Whalersin kanssa Kings sai Doug Houdan. Houda oli pitkälti saman roolin pelaaja, jonka ura Kingsissä ei myöskään ollut erityisen pitkä. Vuoden 1994 kesällä kauppaa käytiin Buffalo Sabresin kanssa, ja Los Angelesiin muutti Sean O’Donnell.

O’Donnell oli 22-vuotias puolustaja, joka ei ollut treidin aikaan pelannut peliäkään NHL:ssä. Kingsissä kovaotteinen stay-at-home-pakki kuitenkin löi läpi. O’Donnell pelasi kuusi kautta Kings-organisaatiossa, yhtä vaille kaikki kokonaan NHL:ssä. Kings-paidassa vyölle kertyi 381 NHL-ottelua, kunnes kanadalainen päätyi vuoden 2000 laajennusdraftissa Minnesota Wildin ensimmäiseen NHL-kokoonpanoon.

Carsonin piti olla tämän treidin suurin tähti. Entinen Kingsin varaus numero 2 oli nakuttanut tehoja piste per peli -tahtiin Red Wingsissä, mutta Kingsissä ei enää sujunut samaan malliin. Wayne Gretzkyn jälkeen NHL-historian toiseksi nuorimpana 100 maaliin yltänyt hyökkääjä oli varjo entisestään, sillä 59 pelissä syntyi vain 33 pistettä. Gretzky-vertailu on osuva, sillä hän oli aikoinaan osa treidiä, joka toi The Great Onen Kings-paitaan.

Tammikuussa 1994 Kingsin kärsivällisyys loppui, ja Carson sai lähteä Vancouver Canucksiin. Canucks antoi paluupostissa Dixon Wardin. Tämä vaikuttaa kuolevalta ketjulta, mutta se on kaikkea muuta.

Ward poti Canucksissa toisen kauden kirousta, sillä tulokaskauden 52 pistettä vaihtui seitsemään pisteeseen 33 ottelussa. Kingsissä tehot olivat loppukauden vastaavalla tasolla, joten vahinko laitettiin muutaman muun palasen kanssa kiertämään.

Ward, Kelly Fairchild, Guy Leveque ja myöhemmin Suomessa uraa tehnyt Shayne Toporowski saivat lähteä Toronto Maple Leafsiin syksyllä 1994 ja takaisin Kings sai Eric Lacroix’n, Chris Snellin ja vuoden 1996 4. kierroksen varausvuoron.

Tämä oli ensimmäinen kolmesta kerrasta, kun Lacroix treidattiin uransa aikana Kingsiin, joka kauppasi tämän vain kerran toiseen joukkueeseen. Tämän treidin jälkimainingeissa Lacroix pelasi 117 NHL-ottelua Losissa ja keräsi näissä tehot 25+23=48, kunnes päätyi vapaana agenttina Colorado Avalancheen.

Snell nakutti puolustajan paikalta hirmutehoja AHL:ssä. Treidiä edeltävänä kautena 75 pelissä 96 pistettä saalistanut kanadalainen oli aikansa T.J. Brennan. Todellinen NHL-läpimurto jäi tekemättä myös Snellillä, sillä Kingsissä reilun vuoden aikana saadut 32 peliä jäivät viimeisiksi ennen tammikuun 1996 treidiä New York Rangersiin.

Kings sai vaihtokaupassa Steve Larouchen. Larouche pelasi urallaan enemmän pelejä SM-liigassa kuin NHL:ssä. Lukosta tuttu kanadalaishyökkääjä pelasi loppukauden pääosin farmijoukkueessa, mutta seitsemän ottelua Kingsissä toivat tehot 1+2=3. Tämän jälkeen matka jatkui vapaaksi agentiksi silloin AHL:n kanssa kilpailleeseen IHL:ään.

Toivoksi treidiketjun pysymisestä hengissä jää enää 4. kierroksen varausvuoro. Kings käytti kyseisen varausvuoron hyvin, sillä sen kykyjenetsijät löysivät todella pätevän pelaajan varausvuoroon nähden, Eric Belangerin.

Belangerista muodostui pätevä pelaaja Kings-hyökkäyksen top 9:ään ja hän pelasi urallaan yli 800 ottelua NHL:ssä. Kings-paidassa näistä tuli 323 kappaletta ennen kuin hänet treidattiin syksyllä 2006.

Carolina Hurricanes sai Belangerin lisäksi Tim Gleasonin Kingsin saadessa Oleg Tverdovskyn ja Jack Johnsonin. Gleason ja Belanger olivat toki hyviä, Tverdovskylla oli peliotteista päätellen jo suurin motivaatio ohi, mutta Johnson oli Hurricanesin kannalta todella iso hinta maksaa näistä pelaajista.

Tverdovskyn Kings-ura on nopeasti läpikäyty. Juuri toisen Stanley Cupinsa voittanut venäläis-ukrainalainen ei saanut itseään enää NHL-kaukaloissa vaadittavaan kuntoon, ja 26 NHL-ottelun kausi jäi hänen viimeisekseen Pohjois-Amerikassa.

Edellisvuonna varaustilaisuuden kolmantena varattu Johnson oli jättimäinen hankinta Kingsin takalinjoille. Michiganin yliopistossa pelannut jenkkipakki kotiutettiin NHL:ään treidikautena ilman yhtäkään AHL-peliä.

Johnson teki Kings-uran loppupuolella puolustajaksi hyviä tehoja, mutta omissa soi. Hän oli joukkueensa miinuskuningas kolme ja puoli kautta putkeen, kunnes hänet treidattiin 343 NHL-pelin jälkeen Columbus Blue Jacketsiin keväällä 2012. Kings antoi Johnsonin lisäksi vuoden 2013 ykköskierroksen varauksen saadakseen Jeff Carterin.

Carter toi tullessaan menestyksen. Ensimmäinen ja kolmas kausi päättyivät molemmat Stanley Cup -juhliin kanadalaishyökkääjän ollessa tärkeä runkopelaaja joukkueelleen. Noin yhdeksän vuoden aikana loukkaantumisten sävyttämälle Kings-uralle mahtui 580 NHL-ottelua, joissa kerääntyi tehot 194+189=383.

Kingsin viimeinen liike tässä ketjussa onkin tuoreessa muistissa. Carter treidattiin menneenä keväänä Penguinsiin, joka antoi vaihtokaupassa vuoden 2022 3. kierroksen ja vuoden 2023 4. kierroksen varausvuoron. Jälkimmäinen näistä siirtyy kierrosta aiemmaksi, jos 36-vuotias kanadalainen pelaa ensi kaudella vähintään 50 ottelua Pensin riveissä.

Niin pitkältä kuin tämä ketju kuulostaakin, niin se on todellisuudessa alkanut vieläkin aiemmin, Kingsin laajennusdraftista vuodelta 1967. Ketjun näet tästä linkistä tai alta.

Sportsnet Stats

@SNstats

Sportsnet Stats

@SNstats

1967: Kings select Gord Labossiere in Expansion Draft

1971: Kings trade Labossiere to Canadiens in package for Ralph Backstrom

1973: Kings trade Backstrom to Black Hawks for Dan Maloney

1975: Kings trade Maloney to Red Wings in package for Marcel Dionne

254

11

3:00 PM · Apr 12, 2021

1987: Kings trade Dionne to Rangers in package for Bob Carpenter

1989: Kings trade Carpenter to Bruins in package for Steve Kasper

1991: Kings trade Kasper to Flyers in package for Jeff Chychrun

1992: Kings trade Chychrun to Penguins in package for Paul Coffey

44

2

3:00 PM · Apr 12, 2021

Sportsnet Stats

@SNstats

Sportsnet Stats

@SNstats

1993: Kings trade Coffey to Red Wings in package for Jimmy Carson

1994: Kings trade Carson to Canucks for Dixon Ward

1994: Kings trade Ward to Maple Leafs for a draft pick that became Eric Belanger

42

2

3:00 PM · Apr 12, 2021

2006: Kings trade Belanger to Hurricanes in package for Jack Johnson

2012: Kings trade Johnson to Blue Jackets in package for Jeff Carter

2021: Kings trade Carter to Penguins for conditional 2022 3rd and 2023 4th round picks

142

7

3:00 PM · Apr 12, 2021

Niin, olihan tässä toinenkin pelaaja, kiistatta kaikkien aikojen kahden parhaan suomalaiskiekkoilijan joukkoon kuuluva Kurri. Takuulla myös kaikkien aikojen paras Italian pääsarjassa pelannut pelaaja nakutti Milanossa taululle 30 ottelussa tehot 27+48=75.

Hyvällä pistetahdilla jatkui myös NHL-ura. 60, 87 ja 77 pistettä seuraavina kausina iskenyt hyökkääjä näytti kolmena seuraavana kautena olevan edelleenkin vedossa. Pistetahti ei romahtanut seuraavinakaan kausina, mutta pientä laskusuhdannetta oli havaittavissa. Niinpä keväällä 1996 Kurri siirtyi New York Rangersiin.

Kurrin kanssa Rangersiin menivät Marty McSorley ja Shane Churla. Kings-organisaatioon päätyivät Ray Ferraro, Nathan Lafayette, Ian Laperriere, Mattias Norström ja vuoden 1997 4. kierroksen varausvuoro.

Varausvuoro käytettiin puolustaja Sean Blanchardiin. Kanadan alle 20-vuotiaiden maajoukkuetta Blanchard edusti nuorten MM-kisoissa, mutta AHL-läpimurto jäi tekemättä, NHL:stä puhumattakaan. Iso-Britanniassa, Sveitsissä, Italiassa ja Saksassa hän pelasi yhteensä 11 kautta urallaan.

Lafayette oli Losiin rantautuessaan NHL-läpimurron kynnyksellä oleva 23-vuotias hyökkääjä. Lopullinen läpimurto jäi Kingsissäkin tekemättä, ja kolmen kauden aikana 82 NHL-ottelua pelannut kanadalainen lopetti uransa jo 27-vuotiaana vuonna 2000.

Myös Laperriere oli jäänyt vähälle peliajalle Rangersissä, mutta Kingsissä ura lähti uuteen nousuun. Hän oli luotettu työmyyrä oikealla laidalla reilun kahdeksan kauden ajan, kunnes kolmen kauden ajan varakapteeninakin toiminut hyökkääjä meni kauden 2004-05 työsulun jälkeen vapaana agenttina Colorado Avalancheen.

Ferraron moni muistaa nykyää vain toimittajana, mutta hän oli aikanaan loistava pelaaja. Viimeisenä juniorivuotenaan Hartford Whalersin 5. kierroksen varaus voitti WHL:n pistepörssin nakuttaen 72 ottelussa hämmästyttävät tehot 108+84=192.

Kingsiin liittyessään Ferraro pistetahti laantui lähes piste per peli -tason tehokkuudesta lähemmäs noin puolen pisteen ottelukohtaista tahtia. Lähes 200:n kruunupaidassa pelatun ottelun jälkeen Atlanta Thrashers huusi Ferraron nimen laajennusdraftissa vuonna 1999.

Norströmistä tuli hieman yllättäen Kingsin kannalta merkittävin pelaaja tässä siirrossa. Rooliaan Rangersissä etsinyt ruotsalaispuolustaja löi toden teolla läpi länsirannikolla ja hänestä tuli joukkueen kapteeni kuudeksi kaudeksi. Noin 11 vuoden Kings-palveluksen jälkeen Norström oli 35-vuotiaana osa isoa vaihtokauppaa.

Dallas Stars sai Norströmin lisäksi Konstantin Pushkarevin sekä vuoden 2007 3. ja 4. kierroksen varausvuorot. Kingsiin siirtyivät Johan Fransson, Jaroslav Modry, vuoden 2007 2. ja 3. kierroksen varausvuorot sekä vuoden 2008 1. kierroksen varausvuoro.

Franssonista tuli hyödyllinen pelaaja Ruotsin maajoukkueelle, mutta hän ei ikinä solminut NHL-sopimusta. Puolustajan uraan ovat toistaiseksi mahtuneet kolmet MM-kisat, yhdet olympialaiset, 14 kautta Elitserienissä/SHL:ssä, kuusi kautta Sveitsin pääsarjassa, yksi kausi KHL:ssä sekä lyhyt visiitti SM-liigassa. Tästä kaudesta on solmittu sopimus Leksands IF:n kanssa, mutta Fransson oli kesällä isossa kolarissa, ja uran jatko on vaakalaudalla.

Tuoreen 3. kierroksen varausvuoronsa Kings käytti Bryan Cameroniin. Kanadalaishyökkääjästä ei koskaan tullut hyvää ECHL-hyökkääjää kummempaa pelimiestä.

2. kierroksen varausvuorolla Kings huusi Oscar Möllerin nimen. NHL-tasolla ruotsalaishyökkääjä jäi ikuiseksi lupaukseksi, vaikka 87 ottelua tulikin taalaliigassa tilille. Myös KHL:ssä hyviä tehoja kahden kauden ajan nakuttanut Möller jatkaa edelleen uraansa SHL:ssä, parhaimpina saavutuksinaan valinta vuoden 2018 olympiajoukkueseen ja kaksi perättäistä Ruotsin mestaruutta, joista ensimmäisen hän ratkaisi maalillaan.

Modry oli aikoinaan huipputason pakki Kingsille, mutta 36-vuotiaana paras terä oli jo poissa. Tshekkiläinen puolustaja viihtyi tällä kertaa kruununutussa yhden vuoden ajan, kunnes Flyers hankki hänet vuoden 2008 3. kierroksen varausvuoroa vastaan.

Kings käytti varausvuoron Georgie Wudrickiin. Vaikea sanoa jälkikäteen, mitä Kings Wudrickissa näki, mutta hädin tuskin ECHL:ään urallaan yltänyt hyökkääjä on käynyt läpi läjän puoliammattilaissarjoja, kuten Ruotsin ja Saksan alasarjat sekä Australian pääsarjan. Ensi kaudella 31-vuotias vaikuttaa NHL:n farmin farmin farmin farmin farmissa FPHL:ssä sekä pelaajan että apuvalmentajan roolissa.

Norström-treidistä saatu vuoden 2008 1. kierroksen varausvuoro päätyi numerolle 28. Kings kauppasi kyseisen varausvuoron sekä Mike Cammalleri -treidissä saadun varausvuoron numero 17 Anaheim Ducksiin varaustilaisuuden 12. varausvuoroa vastaan. Sillä numerolla olisi voinut varata Tyler Myersin, mutta Buffalo Sabresin soittaessa Kings oli valmis luopumaan vuorosta draftin 13. varausvuoroa ja vuoden 2009 3. kierroksen varausvuoroa vastaan.

Tämän ruletin jälkeen Kings varasi numerolla 13 Colten Teubertin. Teubert oli melkoinen floppi, mutta Kings kerkesi luopua hänestä jo keväällä 2011, kun arvosta oli vielä rippeet jäljellä. Teubert, vuoden 2011 1. kierroksen varausvuoro ja vuoden 2012 3. kierroksen varausvuoro matkasivat Oilers-organisaatioon, joka antoi vaihtokaupassa Dustin Pennerin.

Vaihtokauppa ei mennyt Kingsin kannalta huonosti, sillä se juhli reilun vuoden päästä Stanley Cup -voittoa. Penner pelasi Losissa reilun kahden kauden aikana 107 NHL-ottelua tehoin 11+26=37, kunnes siirtyi vapaana agenttina Anaheim Ducksiin tekemään käytännössä saman pistemäärän 49 ottelussa.

Ettei ketjun seuraaminen menisi liian helpoksi, vuoden 2009 3. kierroksen varausvuoroa ei myöskään käytetty suoraan pelaajan varaamiseen. Calgary Flames halusi ehdottomasti saada kyseisen varausvuoron numero 74, joten Kings sai vaihtokaupassa 3. kierroksen varausvuoron numero 84 sekä 4. kierroksen varausvuoron numero 107, molemmat samalle vuodelle.

Numerolla 107 Kings varasi… ei sentään. Varausvuoro treidattiin Florida Panthersiin 5. kierroksen varausvuoron kanssa, mistä takaisin saatiin vuoden 2010 3. kierroksen varausvuoro. Tämän vuoron Kings treidasi Teddy Purcellin kanssa Tampa Bay Lightningiin vaihdossa 34-vuotiaaseen Jeff Halperniin.

Halpernin ura Kings-paidassa jäi 16 otteluun ja tehoihin 0+2, minkä jälkeen matka jatkui vapaana agenttina Montreal Canadiensiin. Purcell sen sijaan teki heti loppukaudesta 19 otteluun tehot 3+6=9, puhumattakaan koko noin 300 ottelun upeasta Lightning-urasta, jonka aikana hän nakutti parhaimmillaan 65 pisteen kauden.

Numerolla 84 Kings varasi Nicolas Deslauriers’n. Kanadalaishyökkääjä on monelle NHL:n seuraajalle tuttu, mutta ei Kings-nutusta. AHL:ää parisen vuotta tahkottuaan hänet nimittäin treidattiin keväällä 2014 Hudson Faschingin oikeuksien kanssa Sabresiin vaihdossa Jonathan Parkeriin, Brayden McNabbiin ja sekä vuoden 2014 että 2015 2. kierroksen varausvuoroihin.

Parkerin vaikutus tähän ketjuun on nopeasti sivuutettu. Kings-organisaatioon liityttyään jenkkihyökkääjä ei pelannut peliäkään muualla kuin ECHL:ssä, jossa hänen uransa loppui jo 24-vuotiaana vuonna 2016. Parker olikin todennäköisesti osa siirtoa vain siksi, ettei rasittaisi Sabresin sopimuspelaajien maksimimäärää.

Sabresissä sivuraiteille jäänyt McNabb oli Kingsille oivallinen puolustava puolustaja. Kolmen hyvän kauden ja 201 NHL-ottelun jälkeen Vegas Golden Knights nappasi hänet laajennusdraftissa vuonna 2017.

Vuoden 2014 2. kierroksen varausvuoro käytettiin Alex Lintuniemeen. Lintuniemestä tuli hyvä AHL-puolustaja, mutta NHL-kaukaloon häntä ei ainakaan toistaiseksi ole kutsuttu. Kaksi viime kautta ovat parin AHL-ottelun jälkeen kuluneet JYPissä, Pelicansissa ja Barys Nur-Sultanissa.

Seuraavana vuonna Kings varasi 2. kierroksen varausvuorollaan Erik Cernakin. Satunnaisestikin NHL:ää seuraava tunnistaa tämän nimen, mutta harva muistaa enää hänen olleen Kingsin varaus.

Keväällä 2017 ennen yhtäkään ottelua Kings-organisaatiossa Cernak sai lähteä Lightningiin yhdessä Peter Budajn ja vuoden 2017 7. kierroksen varausvuoron kanssa kruunupaitojen saadessa riveihinsä Ben Bishopin ja vuoden 2017 5. kierroksen varausvuoron. Spoilerina todettakoon, ettei tämä treidi ollut paljoa edellistä Boltsin kanssa tehtyä parempi.

Varausvuoronsa Kings käytti Drake Rymshaan. AHL:n ja ECHL:n väliä rampannut molemmissa sarjoissa maltillisiin tehoihin tyytynyt 23-vuotias sentteri sai viime kaudella yllättäen vyölleen ensimmäisen NHL-ottelun. Viime kauteen päättynyt sopimus ei saanut jatkoa, minkä seurauksena Rymsha teki ECHL-sopimuksen tulevaksi kaudeksi.

Bishop olisi ollut hyvä hankinta, jos hänelle olisi vain saatu rustattua jatkosopimus. Seitsemän ottelua Kingsin riveissä eivät menneet odotusten mukaisesti, joten viittä miljoonaa se ei halunnut tällä pienellä otannalla halunnut ainakaan kuutta vuotta maksaa. Bishopin sopimus oli umpeutumassa ja toukokuussa oikeudet siirtyivät Dallas Starsille vuoden 2017 4. kierroksen varausvuoroa vastaan.

Varausvuoro käytettiin Markus Phillipsiin. ECHL:ssä valtaosan kaudesta 2019-20 pelannut puolustaja otti askeleen eteenpäin viime kaudelle, kun hänestä tuli AHL-joukkue Ontario Reignin runkopuolustaja. Tulokassopimusta on vielä yksi vuosi jäljellä, joten NHL-pelaaja Phillipsistä voi vielä tulla, mutta 183-senttiselle puolustavalle puolustajalle harvoin on avainroolia tarjolla NHL:ssä.

Kingsin saavuttama hyöty: Kolme kertaa Stanley Cup -finaaleissa, kaksi mestaruutta. 13 kautta 29:stä playoffeissa, 14 voitettua ottelusarjaa ja 4675 NHL-ottelua

Ketjun ulkopuolelta lisätyt palaset: Sylvain Couturier, Jim Hiller, Kelly Fairchild, Guy Leveque, Shayne Toporowski, Tim Gleason, vuoden 2013 1. kierroksen varausvuoro, Marty McSorley, Shane Churla, Konstantin Pushkarev, vuoden 2007 3. ja 4. kierroksen varausvuorot, vuoden 2008 1. kierroksen varausvuoro, vuoden 2011 1. kierroksen varausvuoro, vuoden 2012 3. kierroksen varausvuoro, Teddy Purcell, Hudson Faschingin oikeudet, Peter Budaj ja vuoden 2017 7. kierroksen varausvuoro

Kuka voitti?

Kings ehdottomasti. Käyttihän se aivan hävyttömän määrän hyödykkeitä ketjun ulkopuolelta, mutta se sai tästä ketjusta jatkuvaa hyötyä itselleen.

Oilers lepäsi laakereillaan ja antoi Corsonin kaltaisen huippupelaajan päätyä vapaaksi agentiksi. Flyers ei levännyt laakereillaan vaan panosti kaikki pelimerkkiinsä numerolle 88. Ruletista ei tullut Stanley Cupia, mutta sillä oli suuri merkitys treidiä seuranneeseen hyvään menestykseen.

Lindrosin saamiseksi Flyers-paitaan käytettiin kuitenkin paljon treidin ulkopuolisia palasia. Duchesne oli erittäin hyvä pelaaja, mutta silti karkeasti arvioituna hänen merkityksensä treidissä oli vain noin 15 prosenttia, jos sitäkään.

Kingsin käyttämät ketjun ulkopuoliset pelaajat ja varausvuorot eivät loppujen lopuksi edes vedä vertoja Flyersin menetyksille. Mikä tärkeintä, Kings voitti treidiketjun seurauksena kaksi Stanley Cupia.

Toim. huom.: Kuukauden treidi -juttusarjassa oli perhesyistä pidempi tauko. Jatkossa juttusarjan on tarkoitus jatkua taas kuukausittaisena.