Yksi historian huonoimmista NHL-toimitusjohtajista sekoili 11 vuotta – vei Islandersilta tuhkatkin pesästä

Onko teillä hetki aikaa puhua Mike Milburystä? NHL:ssä on ollut monta kyseenalaista treidiä ja sopimusta, mutta harvoin niin moni kasaantuu samalle GM:lle. Vielä omituisempaa on se, että niin huonosti tehtäväänsä hoitava GM saa jatkaa työssään 11 vuotta.

Muistatko, että sekä Roberto Luongo, Zdeno Chara, Wade Redden ja Eric Brewer ovat New York Islandersin varauksia? Kaikki heistä pelasivat yli 1000 NHL-peliä urallaan, mutta vain yksi heistä kaksi kautta pidempään saarelaisten paidassa.

Yhteistä heillä on myös se, että kaikki heistä varasi ja treidasi Milbury pois lukien Redden, joka varattiin juuri ennen Milburyn palkkaamista. Millaisia mokia kaudet 1995-2006 Islandersin GM:nä riehunut yhdysvaltalainen sitten teki? Istu alas ja laita kuvitteellinen turvavyö kiinni, sillä tämä matka on pitkä ja kivinen.

Todd Bertuzzi

Todd Bertuzzi oli Islandersin ykköskierroksen varaus, mutta hänet oltiin varattu jo pari vuotta ennen Milburyn otettua Islanders-pesti vastaan. Parin ensimmäisen vuoden aikana Boston Bruinsin ex-päävalmentaja teki hyviäkin siirtoja, mutta sitten tapahtui tämä.

Seurauksena vuoden 1998 helmikuussa tapahtui Milburyn ensimmäinen haksahdus. Bertuzzin lisäksi Islandersista lähti Bryan McCabe ja kolmannen kierroksen varausvuoro. Islandersiin saapui Trevor Linden Vancouver Canucksista. Varausvuoronsa Canucks käytti Jarkko Ruutuun.

Linden oli huippupelaaja parhaassa iässä, mutta kuluva kausi ei ollut mennyt odotusten mukaan. Seitsemän edellistä kautta Canucksia kipparoinut kanadalainen oli tiputettu varakapteeniksi, sillä hänellä oli eripuraa kenen muunkaan kuin Mike Keenanin kanssa.

Saman roolin Linden otti myös Islandersissa ja pelasi ihan hyvän loppukauden. Seuraavalle kaudelle Linden sai kapteenin roolin ja teki 47 pistettä pysyen terveenä koko kauden. 107 ottelun Islanders-uran jälkeen kippari treidattiin.

Takaisin saatiin ykköskierroksen varausvuoro. Numerolla 10 Islanders varasi Branislav Mezein. Mezei oli isokokoinen slovakialainen puolustaja, joka pelasi kaksi kautta organisaatiossa päästen NHL-kokoonpanoon 66 kertaa, kunnes kesällä 2002 hänet treidattiin.

Vaihtokaupassa takaisin Florida Panthersistä saatiin Jason Wiemer. Wiemer pelasi Islesissä 94 ottelua tehden 32 pistettä, kunnes hänet treidattiin Minnesota Wildiin, josta takaisin saatiin 4. kierroksen varausvuoro vuodelle 2006. Varausvuoroa ei keretty Milburyn aikana enää käyttää.

Kokonaisuudessaan tämä ketju toi Islandersille 267 NHL-ottelun verran hyötyä, kun taas McCabe, Bertuzzi, Ruutu, Mezei ja Wiemer pelasivat Islandersistä lähtemisen jälkeen yhteensä 2789 NHL-ottelua. Kolmen ensimmäisen uran muistaen jälkimmäisenä mainitut ottelut olivat keskimäärin huomattavasti laadukkaampia.

Olli Jokinen ja Roberto Luongo

Nyt vasta mennään sinne syvään päätyyn. Luongo oli Milburyn varaus numerolla 4 vuonna 1997 ja Olli Jokinen hankittiin Islandersiin Los Angeles Kingsistä. Luongo kerkesi pelata yhden kauden Islanders-organisaatiossa torjuen puolet otteluista NHL:ssä ja puolet farmissa. Jokinen pelasi vain yhden kauden Long Islandilla tehden 21 pistettä 82 ottelussa.

Milburyn kärsivällisyys meni sen sileän, ja taas laitettiin nuoret pelaajat lihoiksi. Florida Panthers antoi kesän 2000 vaihtokaupassa tilalle Oleg Kvashan ja Mark Parrishin.

Kvasha oli myös nuori pelaaja, mutta ei Jokisen tasoinen lupaus. Edeltävällä kaudella pisteitä oli kertynyt 25. Venäläisen ura meni eteenpäin Long Islandilla ja hän teki reilun neljän Islanders-kauden aikana parhaimmillaan 51 pistettä. Hänet treidattiin keväällä 2006, mutta tässä vaiheessa Milbury ei ollut enää Islanders-GM.

Parrish kuului parhaimmillaan Islandersin kärkiketjuihin ja teki parhaalla kaudellaan 60 pistettä sen paidassa. Jenkkihyökkääjä pelasi Milburyn Isles-uran loppuun asti Nassaun piirikunnassa edustaen seuraa 344 NHL-ottelun verran.

Koska Kvasha ja Parrish olivat hyvässä peli-iässä ja Islanders-univormussa vielä Milburyn virallises ilmoituksen mukaan ”astuessa alas” (lue: saatua potkut) toimitusjohtajan paikalta, reilu vertailukohta on näiden neljän lähes samanikäisen pelaajan yhteenlasketut NHL-ottelut tämän treidin jälkeen.

Kvasha ja Parrish pelasivat yhteensä 899 NHL-ottelua treidin jälkeen, kun taas Jokisen ja Luongon vastaava lukema on 2094. Tähän pätee selkeästi sama kuin edelliseenkin, eli Bobby Lun päätyessä yhdeksi kautta aikojen maalivahdeista ja Päällikönkin ollessa lähes tähän päivään asti kaikkien aikojen tehokkain Panthers-pelaaja Panthersin saamien NHL-pelien laatu oli huomattavasti parempi.

Aleksei Jashin

Kesällä 2001 päätti käyttää kaikki pelimerkkinsä yhteen supertähteen. Ottawa Senators -tähti Aleksei Jashin valikoitui kohteeksi, kun Milbury laittoi peliin Charan, Bill Muckaltin ja koko vuoden 2001 varaustilaisuuden kakkosvarauksen.

Muckalt ei pelannut edes entisellä tasollaan Senatorsissa, mutta voi pojat, millaisen jättipotin Milbury lahjoitti naapurimaan pääkaupunkiin. Chara, kuten tiedämme, pelaa 44-vuotiaana edelleen NHL:ssä ja takana on kirjoitus hetkellä 1605 NHL-ottelua, joista vain 231 oli Islanders-paidassa. Senatorsissa slovakkikolossista kasvoi eliittitason puolustaja.

Varausvuorollaan Senators sai käsiinsä Jason Spezzan. Hän jatkaa myös edelleen uraansa ja kirjoitushetkellä hänellä on vyöllään 1173 NHL-ottelua, joissa hän on kerännyt 968 pistettä. Parhaimmillaan 37-vuotias kanadalainen nakutti Senatorsissa kolme kautta yli piste per peli -tahdilla.

Entäs sitten Jashin? Hänelle sorvattiin ennen kauden alkua 10 vuoden ja 87.5 miljoonan dollarin sopimus, jonka oli tarkoitus pitää venäläissentteri joukkueessa 37-vuotiaaksi asti. Hän oli hyvä, muttei loistava. Milburyn seuraaja Garth Snow osti ulos viimeiset neljä vuotta Jashinin sopimuksesta vuonna 2007.

Tästä treidistä Islanders sai irti 346 NHL-ottelun verran, kun taas Chara, Muckalt ja Spezza ovat treidin jälkeen pelanneet toistaiseksi yhteensä 2625 peliä NHL:ssä.

Varaukset

Milbury ei käyttänyt varausvuorojaan erityisen hyvin. Kuvaavaa on, että hän varasi urallaan 95 pelaajaa, joista kaksi on voittanut urallaan Stanley Cupin.

Kuvaavaa on myös se, että 14 ykköskierroksen varauksestaan 600 NHL-peliin ylsi seitsemän pelaajaa, joista kukaan ei pelannut Islanders-organisaatiossa kahta kautta enempää. Ykköskierroksen ulkopuolella kyseiseen rajapyykkiin ylsi Chara, Frans Nielsen ja Blake Comeau, joista kahdelle jälkimmäiselle Milbury ei kerennyt tehdä sopimusta.

Työsulkukauden pois lukien Milbury vaikutti Islanders-GM:nä kymmenen kautta, joista kolmena se pääsi pudotuspeleihin. Joukkue ei voittanut kyseisenä ajanjaksona yhtäkään playoff-sarjaa.

Ilman Jokisen, Luongon, Charan, Bertuzzin, McCaben ja epäsuorasti Spezzan treidaamista menestys olisi voinut olla huomattavasti runsaampaa. Kyseisistä diileistä jo pelkästään NHL-peleissä mitattuna tappiota tuli 5996 ottelun verran.

Toimitusjohtajana yhdysvaltalainen ei luonnollisesti saanut enää työpaikkaa. Uusi työ löytyi journalismista, sillä hän aloitti vuonna 2007 analyytikkona televisiossa. Tästä työstä hän sai potkut hehkutettuaan NHL:n playoff-kuplaa vuonna 2020 perustellen, että ”ei ole naisia häiritsemässä”.