Näkökulma: Rasmus Ristolainen Tampa Bay Lightningiin? Tämä kauppa palvelisi kaikkia osapuolia

NHL-kauden alkuun on karkeasti noin viikko aikaa.

Suomalaisittain muutama asia on vielä auki: saavatko tähtilaiturit Mikko Rantanen ja Patrik Laine sopimusta aikaan ennen kauden starttia, ja jos saavat, niin ovatko jatkopaperit suuruusluokaltaan millaiset? Mikä on puolustaja Rasmus Ristolaisen tilanne? Kaupataanko hänet Buffalo Sabresista toisaalle ennen kuin kiekko tipahtaa jäähän?

Ristolaisen siirrosta on spekuloitu paljon siitä lähtien, kun hänen nimensä nostettiin esille ennen siirtoikkunan sulkeutumista. Suomalaistaituri jäi kuitenkin – ehkä jopa hänen omaksikin harmikseen – kauppaamatta, ja niinpä matka Buffalossa jatkuu vielä toistaiseksi.

Parranpärinä siirron osalta ei laantunut kuitenkaan kesän eikä kuluvan syksyn aikana. Päinvastoin puheet ovat lisääntyneet. Niitä puoltavat ennen siirtorajaa Sabresiin hankittu puolustaja Brandon Montour sekä kesällä pakkirykmenttiin tarttuneet Colin Miller ja Henri Jokiharju.

Buffalon puolustuksesta löytyy nyt riittävästi syvyyttä ilman Ristolaistakin. Kärjessä operoisivat suurlupaus Rasmus Dahlin ja viime kaudella 35 pistettä tehtaillut Montour. Kakkosessa pelaisivat puolestaan Jake McCabe ja viime kaudella väläytellyt Jokiharju. Syvyyttä löytyy tämänkin jälkeen, sillä kolmosparia komistaisivat Zach Bogosian ja Vegas Golden Knightsin riveissä kiekkokartalle ponnahtanut Miller. Reservistä löytyy lisäksi neljän miljoonan dollarin vuosipalkkaa nauttiva peruspakki Marco Scandella.

Buffalon suurin ongelma on hyökkäys ja etenkin sen keskikaista. Tähtihyökkääjä Jack Eichel on joukkueen selkeä ykkössentteri ja Casey Mittelstadt on todella lupaava kakkosketjun aloittaja. 20-vuotiaalta yhdysvaltalaiselta odotettiin läpimurtoa jo viime kaudella, mutta tulos jäi vielä suhteellisen vaisuksi (12+13=25). Alkavalla kaudella häneltä odotetaan selkeää parannusta.

Tätä myöten Ristolaisen mentävä aukko olisi täytetty vähintäänkin hyvin. Mutta mikä olisi hänestä sopiva vastine mahdollisessa vaihtokaupassa?

Tämän kaksikon tukena on kaksi hyvää sentteriä, Evan Rodrigues ja Johan Larsson, mutta he eivät tee Buffalosta parempaa joukkuetta. Siksi Ristolaisesta pitäisi saada vaihdossa keskushyökkääjä, joka toisi selkeän parannuksen Sabresin keskikaistalle. Sentterin, joka on ennen kaikkea hyvä kahdensuunnan pelaaja.

Tässä vaiheessa katseet kääntyvät Tampa Bay Lightningin suuntaan, josta löytyy valtaisa sentteritarjonta. Yksi potentiaalinen nimi on jo aiemmissakin spekulaatioissa pyörinyt 29-vuotias Tyler Johnson, mutta hänellä on sopimuksessaan täysi siirron estävä pykälä. GM Julien BriseBois saa tuskin puhuttua hänet ympäri siirrosta Buffaloon.

Näin ollen jäljelle jää – Sabresin tulevaisuuden kannalta ehkä jopa Johnsonia parempi vaihtoehto – Anthony Cirelli, joka mätti debyyttikaudellaan tehot 19+20. Kanadalainen pelasi Tampassa vain reilun 14 minuutin ottelukeskiarvolla, joten pistemäärää voidaan pitää siihen nähden varsin hyvänä.

Lightning-paidassa 22-vuotiaalla Cirellillä ei ole mitään mahdollisuuksia nousta hierarkiassa Steven Stamkosin ja Brayden Pointin edelle, joten hänellä olisi tyytyminen ainoastaan kolmossentterin pallille. Buffalossa Cirellillä, jolla on tulokassopimustaan vielä vuosi jäljellä, olisi mahdollisuus kilpailla kakkossentterin tontista 20-vuotiaan Mittelstadtin kanssa. Tämä loisi erinomaisen kilpailutilanteen Buffaloon.

Lisäksi Sabres saisi Cirellistä pelaajan, jonka pystyy laittamaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Viime kaudella nuorukainen sai Tampa-hyökkääjistä eniten alivoima-aikaa (222:39), mutta ylivoimalla hän jäi ”isompien” pelaajien varjoon. Buffalossa taitava pelintekijä saisi mahdollisuuden myös tällä saralla.

Palkkakatto ongelmana?

Kun Edmonton Oilersin entinen toimitusjohtaja, Peter Chiarelli, tarjosi kolme vuotta sitten hyökkääjä Taylor Hallia Buffaloon, niin Sabresin silloinen GM Tim Murray vastasi ”kiitos ei”. Oilers halusi vastineena nykyään 24-vuotiaan Ristolaisen, joka oli Murraylle liian iso pala liikuteltavaksi.

Nyt Ristolaista viedään jälleen, mutta tällä kertaa Buffalo on se, joka on tehnyt aloitteen. Jason Botterill on valmis luopumaan seuran kärkivarauksesta (2013, 8.), mutta mihin hintaan?

Koska kauppoja ei syntynyt helmikuussa, niin voidaan ainakin olettaa, että hintapyyntö oli kaikessa yksinkertaisuudessaan liian suuri. On oikein, ettei Ristolaista myydä pilkkahintaan, mutta voiko hänen arvonsa luokitella ykköspakin hintalapulla niin kuin Murray aikoinaan teki? Ei voi.

Vaikka turkulainen omaa loistavat hyökkäyspään ominaisuudet ja erinomaisen fysiikan, niin hän ei ole millään mittapuulla NHL-tason ykköspakki. Ei millekään joukkueelle.

Peliaika, jolla hän on luistellut viimeiset neljä vuotta, on keskimääräisesti (ottelua kohden) koko sarjan viidenneksi kovin (25:42). Edellä ovat vain Ryan Suter, Drew Doughty, Erik Karlsson ja Kris Letang, joista jokainen on selkeä kärkikaliiberin puolustaja. Ristolaisen taakse jää hirvittävä liuta nimiä (mm. Brent Burns, Victor Hedman, Alex Pietrangelo, John Carlson, Shea Weber, Oliver Ekman-Larsson, John Klingberg jne) jotka kuuluvat niin ikään NHL:n terävimpään kärkeen.

Tähän osastoon Ristolainen ei ikävä kyllä kuulu, eikä se ole hänen vikansa. Syypää löytyy ensisijaisesti Buffalosta, joka on peluuttanut suomalaista väärin. Kuormaa on ahdettu yksinkertaisesti liikaa. Tämä näkyy suomalaisen pelaamisessa useiden virheiden muodossa, mutta samalla myös sekä miehen henkisessä että fyysisessä jaksamisessa. Jokainen voi itsekseen pohtia, miksi Ristolainen ei ole esimerkiksi jären innokas osallistumaan vuotuisiin MM-karkeloihin.

Mitä tulee Ristolaisen todelliseen arvoon, niin hän on lähtökohtaisesti erinomainen top4-puolustaja. Samaan kategoriaan kuuluvat esimerkiksi Nashville Predatorsin Ryan Ellis ja Mattias Ekholm, jotka ovat huippupakkeja, mutta kummankaan heistä ei tarvitse olla se joukkueen ykköspuolustaja, jonka niskaan kaadetaan suurin vastuu, peliaika ja paineet.

Tällaiseen rooliin viime kaudella 43 pistettä takoneella Ristolaisella on mahdollisuus päästä Tampa Bayssa, jossa pääroolia kantavat Hedman ja Ryan McDonagh. Oikea käsi alhaalla ampuva suomalainen toisi floridalaisseuraan aimo annoksen kiekollista taitoa, mutta erityisesti fyysistä kamppailuvoimaa, joka oli Lightningin Akilleen kantapää päättyneellä kaudella.

Suurin ongelma Ristolainen-Cirelli –diilin kohdalla on kuitenkin palkkakatto, joka kävelee auttamatta Tampa Bayta vastaan. Seuran palkkarakenteessa on tilaa vaivaiset 1,7 miljoonaa, joten ilman kolmatta osapuolta kauppa olisi lähes mahdoton toteuttaa sellaisenaan.

Tässä kohtaa esimerkiksi Ottawa Senatorsilla olisi loistava sauma iskeä jalkansa oven väliin.

Uudelleenrakentavalla kanadalaisseuralla olisi mahdollista ottaa osa Ristolaisen 5,4 miljoonan taalan vuosipalkasta taakakseen vastineena varausvuoro niin Buffalolta kuin Tampa Bayltäkin. Näiden lisäksi Lightningin tulisi luopua myös yhdestä varausvuorosta Sabresille sekä yhdestä tulevaisuuden lupauksesta Senatorsille.

Monimutkaista? Kyllä, mutta tällä tavalla kauppa palvelisi kaikkia osapuolia paremmin kuin hyvin.