NHL:ssä eletään parhaillaan vapaiden agenttien ja pelaajamarkkinoiden täyteistä aikaa.

Vaikka parhaat on jo viety päältä, pyörii huhuissa vielä muutamia pelaajia, joiden uskotaan vaihtavan maisemaa ennen tulevan kauden alkua.

Kuka nappaa Erik Karlssonin, treidataanko Justin Faulk vaiko ei? Mikä on suomalaisvahti Kari Lehtosen kohtalo?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saadaan luultavasti vastaus heinäkuun aikana. Sen jälkeen käynnistyy keskustelu, kuka kyseisen kaupan voitti vai oliko kyseessä niin sanottu win-win -treidi.

NHL:n historiassa on nähty useita vaihtokauppoja, joissa voittajasta ei ole ollut pienintäkään epäselvyyttä. Yksi karmeimmista – ainakin Chicago Black Hawksin (nykyään Blackhawks) kannalta – nähtiin 15. toukokuuta 1967.

Tuolloin Boston Bruins ja Chicago iskivät tiskiin peräti kuuden pelaajan jättikaupan, jossa Bruinsiin matkasivat legendaarinen keskushyökkääjä Phil Esposito sekä laiturit Fred Stanfield ja Ken Hodge Sr. Black Hawks sai puolestaan maalivahti Jack Norrisin, hyökkääjä Pit Martinin ja puolustaja Gilles Marotten.

Aloitetaan Chicagosta.

Norris pelasi illinoisilaisseurassa ainoastaan kymmenen ottelua, jonka jälkeen hän siirtyi Montreal Canadiensiin. NHL:ssä mies pääsi lopulta pelaamaan vain 58 kamppailua.

Martin edusti Black Hawksia yhteensä 11 vuotta ja toimi seuran kapteeninakin kahtena kautena. NHL-uransa aikana edesmennyt keskushyökkääjä keräsi tililleen 1101 runkosarjaottelua, joissa syntyi 324 maalia ja yhteensä 809 tehopistettä. Ei lainkaan huono saavutus.

Marotten aika Chicagossa kesti vajaa kolme vuotta, jonka aikana hänelle kirjattiin 73 tehopistettä. Hänet kaupattiin kesken kauden 1969-1970 Los Angelesiin, jossa hän pelasi Kingsin paidassa seuraavat nelisen kautta.

Black Hawksille vaihtokauppa ei tuonut juurikaan ilonaiheita, mutta kuinka kävi Bostonin.

Esposito nousi välittömästi Bruinsin varakapteeniksi ja pelasi ensimmäisellä kaudellaan 74 runkosarjan ottelua tehoin 35+49=84. Vaikuttaa kelpo saavutukselta, mutta tämä oli vasta alkusoittoa – parhaalla Bruins-kaudellaan (1970-71) kanadalainen takoi hurjat 152 tehopistettä (76+76). 120 pisteen rajan Esposito ylitti Bostonissa huimat kuusi kertaa ja voitti Stanley Cupin kahdesti. NHL-uransa aikana Espositolle merkittiin 1282 runkosarjapeliä, joissa syntyi tehot 717+873=1590.

Stanfield ja Hodge olivat toisilleen tuttuja jo nuoruusvuosilta, joten päävalmentaja Harry Sinden näki luonnollisena vaihtoehtona istuttaa heidät samaan ketjuun. Ratkaisu oli hyvä, sillä kaksikko paukutti heti ensimmäisellä kaudellaan komeat 120 tehopistettä. Stanfield pelasi Bruinsissa kuusi kautta, Hodge yhdeksän. Espositon ohella molemmat saivat sormiinsa kaksi Stanley Cup -sormusta ja olivat tärkeä osa Bostonin menestystarinaa.

Kyseisen vaihtokaupan voittajasta jäi tuskin epäselvyyttä.

Aiheet Boston Bruins Esposito Phil Hodge Ken Marotte Gilles Martin Pit Norris Jack Pääuutiset Stanfield Fred Uutiset