Carolina Hurricanesin uusi omistaja Tom Dundon pudotti torstaina 8. maaliskuuta NHL-kartalle pommin ”ylennettyään” seuran toimitusjohtaja Ron Francisin joukkueen jääkiekkotoiminnan johtajaksi. Kyseessä on kuitenkin ennemminkin alentaminen. Mitä tulee pelaajahankintoihin tai ylipäätään muihin pelaajiin tai valmennukseen liittyviin asioihin, uuden toimitusjohtajan tulee olla suoraan yhteydessä Dundoniin. Ei Francisiin.

Tuliko NHL:n kautta aikojen 5. tehokkaimman pistenikkarin alentaminen kuitenkaan yllätyksenä? Ei.

Francis on toiminut seurassa pelaajauransa päätyttyään viimeiset 12 vuotta, joista neljä viimeisintä Hurricanesin toimitusjohtajana.

On ollut myös paljon puhetta päävalmentaja Bill Petersin tulevaisuudesta Carolinan pääkäskijänä. Peters on kuitenkin loistava valmentaja ja tietää, kuinka käsitellä nuorta joukkuetta. Hänen päätä on tässä vaiheessa turha asetella pölkylle sen enempää.

Kesä toi mukanaan lisää kokemusta – muttei yleisöä

Yhdessä Petersin kanssa Francis on saanut muovattua seurasta sellaisen, mikä se tänä päivänä on: nuori, nopea ja lahjakas. Joukkueen kulmakivinä loistavat mm. nimet Sebastian Aho, Teuvo Teräväinen, Jordan Staal, Jeff Skinner, Brock McGinn, Viktor Rask, Justin Faulk, Noah Hanifin, Jaccob Slavin, Haydn Fleury, Brett Pesce… Kesällä 2017 Francis hankki Carolinaan lisää kokemusta Justin ”The Game Seven” Williamsin, Marcus Krugerin ja Trevor van Riemsdykin muodossa. Ykkösmaalivahdiksi tuli Chicago Blackhawksissa kakkoskassarina torjunut Scott Darling.

Tämän kauden piti olla se, jolloin Raleighin kaupungissa pyörivä hurrikaani myrskyää itsensä heittämällä pudotuspeleihin. Tuuli on kuitenkin rajusti tyyntynyt. Hurricanes majailee tällä hetkellä itäisen konferenssin sijalla 10.

Isokokoinen Darling näyttää maalillaan suurimmaksi osaksi reikäjuustolta. 36 otteluun hän on torjunut pikkumustaa vain 89,0 prosentin varmuudella.

Williams ja van Riemsdyk ovat täyttäneet tonttinsa odotusten mukaisesti, mutta Kruger on ollut pimennossa käytännössä koko kauden.

Joukkueen kotipelit täyttyvät vain keskimäärin 71,8 prosentin kapasiteetilla, mikä on koko liigan heikoin lukema. Markkinointiin panostettiin tällä kaudella edelliskautta kovemmalla kädellä, mutta sekään ei ole toiminut.

Kanadassa lehterit täyttyvät lähes itsestään, mutta yhdysvalloissa tilanne on toinen. Ei ole sattumaa, että seurat kuten Pittsburgh Penguins, Chicago Blackhawks, Tampa Bay Lightning, Washington Capitals ja jopa Los Angeles Kings saavat kapasiteettinsa käytännössä ylitettyä. Joukkueet vilisevät franchise-tason pelaajia. Carolinasta ne puuttuvat täysin.

Näillä franchise-tason pelaajilla, kuten Sidney Crosbylla, Jevgeni Malkinilla, Patrik Kanella ja Drew Doughtylla, on mahdollista tehdä muutakin kuin täyttää puuttuvaa yleisömassaa. Esimerkiksi voittaa mestaruuksia.

Nuoret lupaukset, niin sanotut nukkuvat tähdet, tarvitsevat rinnalleen myös sen suuremman tähden. Pelaajan, jota voi päivittäin ihailla joukkueen harjoituksissa, otteluissa ja jopa ruokapöydässä. Pelaajan, joka pystyy sytyttämään koko joukkueen myös vaikeina aikoina.

Kapteeni Staal ja Williams ovat hurrikaaniryhmän nuorelle katraalle loistava henkinen tuki. He eivät kuitenkaan ole niitä pelillisiä tukipilareita, vaikka jääkiekkoa osaavatkin pelata.

Laivan aika muuttaa kurssiaan, ennen kuin se uppoaa

Francisin johdolla Hurricanes on tehnyt hyvää työtä kesäisin pidetyissä NHL:n varustilaisuudessa saaden joukkueeseen useita lupaavia pelaajia. Viimeisen 12 vuoden aikana seura ei ole kuitenkaan päässyt kertaakaan huutamaan neljän ensimmäisen joukossa, joten ne ultimaattisimmat ykkösvaraukset loistavat poissaolollaan.

Koska Carolinalla on salkku täynnä lupaavia pelaajia, etenkin puolustajia, herää kysymys: miksi Francis ei ole kertaakaan ottanut riskiä myydä osaa saadakseen merestä edes sen yhden ison kalan? Yritystä on varmasti ollut, mutta onko sitten pupu mennyt pöksyyn siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt vaan painaa sitä perhanan vihreää nappia. Olihan siellä esimerkiksi muuan Erik Karlsson siirtoikkunassa kurkkimassa.

Voi olla, että Ron Francisin passiivisuus ennen siirtoikkunan umpeutumista oli Tom Dundonille se viimeinen pisara. Tammikuussa 2018 seuran pääomistajaksi tullut Dundon uskalsi ottaa riskin ja painaa punaista nappulaa, jolla Francis vedettiin alas toimitusjohtajan tuolilta.

Se, jonka Dundon valitsee lopulta Francisin seuraajaksi, tulee olla määrätietoinen ”uhkapelaaja”, joka myös uskaltaa käyttää pelinappuloitaan. Muuten Carolina Hurricanesin historian ensimmäinen Stanley Cup vuodelta 2006 tulee jäämään lopulta myös seuran viimeiseksi.

Teksti: Niko Leinonen

Aiheet Carolina Hurricanes Francis Ron Näkökulmat Pääuutiset Uutiset