Kun puhutaan jääkiekkotappeluista, asiaa käsitellään usein viihdearvon kautta. Onko tappeluille enää tilausta ja jaksavatko fanit innostua niistä, kysytään.

Toki asiasta on puhuttu myös terveyden kannalta, mutta turhan usein tappeluiden riskejä aliarvioidaan. Karu fakta on, että useat entiset tappelijat ovat kärsineet karmaisevia oireita ja jopa kuolemia aivovammojen seurauksena – olivat nämä sitten tulleet mistä tahansa.

Nyt Walter Peat, entisen NHL-tappelijan Stephen Peatin isä, on antanut New York Timesin toimittajalle John Branchille luvan julkaista lähettämiään sähköposteja. Osa viesteistä on siivottu kaikkein arkaluontoisimmasta materiaalista, mutta teksti on silti karmaisevaa luettavaa.

Sähköpostiketjun luettuaan jokaisen onkin syytä miettiä, että vaikka tappelut ovat olleet aina osa lajia, olisiko sittenkin syytä miettiä niiden totaalista kieltämistä.

Kyseinen artikkeli on pitkä, mutta pyydän vilpittömästi lukemaan sen loppuun saakka. Tämän syvällisemmäksi ei tappeluista keskusteleminen nimittäin voi enää mennä.

30. joulukuuta 2016 (John Branch sai kopion sähköpostista, joka on lähetetty pelaajayhdistyksen lääkärille)

”Dr. Rizos,

Me olemme kriittisessä pisteessä Stephenin terveyden kannalta. Minä pelkään, että hänestä tulee taas yksi entinen NHL-pelaaja, jonka elämä päättyy aivovammaan. Me olemme epätoivoisia avun suhteen, sillä meillä ei ole enää varaa eikä energiaa käsitellä tätä tilannetta. NHL ei ole tarjonnut kertaakaan minkäänlaista apua. Olen pahoillani, että en olen ottanut teihin aiemmin yhteyttä, mutta Stephen on liian ylpeä ja itsepäinen.

Nyt olen päässyt siitä yli, ja tarvitsemme jonkun avuksi. Hän kärsii pahasta muistinmenetyksestä, masennuksesta, pahoista pääkivuista ja joskus itsetuhoisista ajatuksista. Joskus, kun hänen vihansa tulee esiin ja hänestä tulee väkivaltainen eikä hän tunnista minua, pelkään henkeni puolesta. Rakastan poikaani todella paljon, eikä sinulla ole käsitystäkään, miten paljon minuun sattuu katsoa häntä tällaisena. Pyydän, auttakaa meitä.”

1. kesäkuuta 2017

”Stephenistä vain pieni päivitys. En tiedä, haluaako NHL tietää tätä, mutta Stephen on tällä hetkellä vangittuna ja hänet on pidätetty viime viikolla kahteen otteeseen ehdonalaisen rikkomisesta. Hän saattaa joutua kuudeksi kuukaudeksi vankilaan ja hän on todella huonossa kunnossa. Ja niin kuin olen kertonut jo aiemmin, minulla ei ole varaa auttaa häntä. Näin hänet eilen, ja hän näyttää karmealta. Hän on tällä hetkellä koditon. Tiedän, että asiat johtavat toisiin asioihin, mutta pelkään todella paljon, että hänen loppunsa on lähellä. Yhtenä kertana hänellä ei ollut käsitystä siitä, kuka minä olen tai missä hän on.

Stephen tarvitsee lääkärin apua todella pahasti, sillä uskon, että hän lääkitsee jälleen itse itseään, eikä sinulla ole käsitystäkään siitä, miten huonossa kunnossa hän on. Minä pelkään todella paljon, että hän ei selviä jos hän joutuu lukkojen taakse, enkä tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Tämä systeemi on viallinen.

Hän on tällä hetkellä vangittuna, eikä häntä luultavasti vapauteta hetkeen. Ainoa rike, jonka hän teki, oli se, että hän ei nähnyt ehdonalaisvalvojaansa. Mutta hän unohtelee asioita, sillä hän on todella sekaisin. Se on turvallinen paikka hänelle, mutta hän ei parane sellissä.

7. kesäkuuta 2017

”Olen sinulle nyt rehellinen, mutta terveyteni on kärsinyt tämän takia. Olen taloudellisessa kriisissä, sillä Stephenin elämä on maksanut minulle 120 000 dollaria sen jälkeen, kun hän pääsi vieroituksesta pois. Hän vaatii minulta joka päivä yhä vain lisää, ja jos tämä jatkuu näin, minä olen kohta kadulla. Stephen ei pysty ymmärtämään sitä taloudellista stressiä, mitä joudun hänen vuokseen kärsimään.

Minä tapasin hänet eräänä päivänä, ja hän ei ollut tunnistaa minua. Minun oli lähdettävä ja pysäytettävä läheiselle parkkipaikalle, koska minä vain hajosin. Eräs hinausfirma oli soittanut hänen vuokseen poliisit, ja he veivät hänet putkaan. Minä olen sitä mieltä, että hänen kuuluisi olla putkan sijasta sairaalassa, mutta voimme keskustella tästä myöhemmin lisää. Minun on kerrottava, että en voi tavata häntä hetkeen, sillä pelkään turvallisuuteni puolesta. Jos hän on siinä tilassa, että hän ei tiedä, kuka olen, se pelottaa minua.”

14. kesäkuuta 2017

”John, olen pahoillani, että en ole vastannut sinulle, mutta asiat ovat olleet paskamaisia Stephenin kanssa muutaman viime päivän ajan. Olen ollut musertunut, kun olen yrittänyt saada asiat hänen kanssaan toimimaan. Otan sinuun yhteyttä, kun asiat rauhoittuvat. Kiitos mielenkiinnostasi asiaa kohtaan ja kiitos huolenpidosta.”

7. marraskuuta 2017 (John Branch saa sähköpostin, jonka Walter on lähettänyt Stephenin ehdonalaisvalvojalle kesäkuussa)

”Mielestäni on parasta, jos emme pidä enää mitään yhteyttä hänen kanssaan. Jos hänellä on tarve ottaa minuun yhteyttä, hän voi tehdä sen kenties sinun kauttasi.

Minun on astuttava nyt sivuun ja annettava lapseni vajota täysin pohjalle yksinään.

MINÄ EN HALUA PITÄÄ TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ LÄHTIEN ENÄÄ MITÄÄN YHTEYTTÄ.”

 

Walter Peat lähetti John Branchille myös sähköpostin, jossa hän vastasi ehdonalaisvalvojan vastaukseen.

”En tiedä, mistä keskustelu pitäisi aloittaa. Vaikuttaa siltä, että kukaan ei ole halukas auttamaan, vaan kaikki ainoastaan vaikeuttavat asioita, kunnes poikani kuolee. Hän ei ole saanut NHL:ltä mitään apua, eikä myöskään valtiolta tai lainsäätäjiltä.

On tutkittu, että poikani kärsii aivotärähdyksen tuomista vammoista, mutta häntä käsitellään kuin rikollista. Kyllä, hän rikkoo lakia, mutta mikä on tämän kaiken aiheuttaja? Lääkärit kertovat, että hän käyttää huumeita, ja ehkä hän käyttääkin, mutta mikä on edelleenkin tämän kaiken aiheuttaja? On todella hyvin tiedossa, että useat hänen kaltaisensa pelaajat, jotka kärsivät aivotärähdyksien tuomista vammoista, katsovat ongelmaa silmiin, mutta turvautuvat siinä huumeisiin, jotta asiat paranisivat.

Hän oli nuori mies, jolle tuhannet fanit hurrasivat, kun hän tiputti hanskansa Langley Thunderin juniorijoukkueessa, Calgary Hitmanissa, Red Deer Rebelsissä ja Tri-City Americansissa. Stephen pelasi Washington Capitalsissa neljän vuoden ajan, ja kerran hän tappeli 13 kertaa 12 ottelussa. Siis paljain käsin isoja kavereita vastaan, joista osa on jo kuollut aivotärähdyksien tuomiin vammoihin.

Mutta tästäkin huolimatta olemme tässä tilanteessa, yritämme saada häntä vankilaan, koska kukaan ei tiedä, mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä. Kyllä, minä ja veljeni olemme pyytäneet, että emme pidä häneen lainkaan yhteyttä, mutta se johtuu siitä, että pelkäämme turvallisuutemme puolesta. Samaan aikaan kuitenkin rakastamme häntä, olemme peloissamme hänen puolestaan ja pelkäämme aina huonoja uutisia, kun saamme puhelinsoiton. Voin kertoa sinulle sen verran, että New York Timesin John Branch haluaa tehdä tilanteesta artikkelin, ja jossakin vaiheessa tämä tarina tulee päätökseensä. Surullista. Se miten haluamme tämän tarinan päätökseen, on kiinni meistä kaikista.

Minä olen tehnyt parhaani, ja aivan kuten Stephenin kohdalla, myös minun naamani edestä on suljettu lukuisia ovia. Minä olen 66-vuotias, myynyt taloni, kuluttanut rahani ja rehellisesti sanottuna minun terveyteni on kärsinyt. Olen vältellyt John Branchille juttelemista, sillä on äärimmäisen vaikeaa puhua menetetystä tarinasta. Useina iltoina itken itseni uneen ja yritän keksiä uutta suunnitelmaa, mutta mitä tahansa teenkin, aina löytyy uusi ongelma.

Hänen elämänsä on nyt pelissä. Hän oli kohtelias nuori mies, joka sai täysiä kymppejä koulussa, mutta nyt hän ei muista aamuisin enää edes sitä, miksi hän joutuu nousemaan ylös.

Ystävällisesti teidän,

Walter Peat”

13. marraskuuta 2017

”Hei John,

Kiitos vastauksestasi. En ole täysin varma, mutta Stephen vaikuttaa rapistuvan nopeasti. Hän asuu kadulla eikä ole saanut lainkaan apua NHL:ltä. Lisäksi minun suhteeni häneen on mennyt täysin surkeaksi. Hänen kunnossaan hän tarvitsee ammattilaisen apua, sillä hänen mielentilansa on täysin poissa raiteiltaan.

Olen tehnyt joitakin järjestelyitä, että hän saa asua veljieni luona, mutta molemmat veljeni ovat tilanteessa täysin kädettömiä, ja hänet on jouduttu viemään paikalta pois poliisin avustuksella, sillä hän on alkanut uhkailemaan. Hänen mielensä jättää hänet usein. Hän on hämmentynyt, aggressiivinen ja jos olen täysin rehellinen, hän pelottaa minua ja veljiäni aivan helvetin paljon. Olen surullinen siitä, että olen täysin avuton hänen suhteensa.

Minulla ei ole mitään käsitystä, miten saisin kerrottua maailmalle tämän kauhutarinan, mutta uskon, että monet muut ovat kärsineet samasta. Mietin jatkuvasti, että joskus saan vielä tämän ihmisten ilmoille, mutta pelkään valtavasti, että poikani ei ole tässä vaiheessa enää keskuudessamme. Joka kerta, kun saan sähköpostia tai minulle soitetaan tuntemattomasta numerosta, pelkään pahinta. Oikeus- ja terveydenhuoltosysteemit leimaavat hänet ainoastaan rikolliseksi ja addiktiksi. En väitä, etteikö asiat olisi myös näin, sillä hänen tilanteessa on ajanut hänet siihen, että hän haluaa lievittää oloaan kivulta ja ahdistukselta.

Yhä edelleen, minä olen normaali ihminen, joka rakastaa jääkiekkoa. Mutta näen aina siinä samalla, mihin laji on mennyt ja kuinka paljon kaukalossa on väkivaltaa, ja mihin se lopulta johtaa. Kamalinta on se fakta, että useat urheilujoukkueet elävät yhä keskiajalla sen suhteen, miten niissä huomioidaan terveydelliset asiat ja miten niissä minimoidaan riskejä. Siis useissa eri lajeissa. Sääntökirjat on kirjoitettava uusiksi.

Juuri nyt olen täysin hukassa, mitä tehdä ja keneen turvautuisin. Useina öinä menetän valtavasti unta sen takia, kun mietin, mitä tapahtuu seuraavaksi ja teenkö minä asiat oikein. On niin paljon ihmisiä, jotka painavat mielummin pään puskaan ja jättävät Stephenin ja monet muut pelaajat kärsimään. Loukaantumisten on kuitenkin loputtava tähän paikkaan, sillä tästä kärsivät pelaajien lisäksi myös perheet. Sekä henkisesti, taloudellisesti että joskus jopa fyysisesti. Elän tällä hetkellä todellisen elämän painajaista ja elokuvaa nimeltä ”Aivotärähdys”.

Minä en oikeasti tiedä, mihin menisin kaiken tämän kanssa, sillä en halua pitää tätä kaikkea sisälläni. Ehkä tämä auttaa muita siinä, että he eivät tunne oloaan niin yksinäiseksi.

Hän on tällä hetkellä jatkuvasti niin vihainen minulle ja hän vain huutaa ja latoo uhkauksia. Olen hänen elämässään ainoa jäljellä oleva ihminen, joka yrittää auttaa häntä. Moni vain tuijottaa häntä siten, kuin hän olisi vain joku pummi, joka joutuu kaivamaan roskiksia ruuan toivossa.

John, olen avoin sen suhteen, että viet tämän tarinan julkisuuteen, jotta ihmiset näkisivät, mitä jääkiekko pahimmillaan aiheuttaa ja mihin monet sen pelaajista lopulta joutuvat. On todella surullista, että joskus Stephenillä oli Washingtonissa oma faniryhmänsä, mutta nyt monilla heistä ei ole mitään käsitystä, mihin hän on vajonnut.

Ystävällisesti teidän,

Walter”

Aiheet Featured Pääuutiset Peat Stephen Washington Capitals