Kun läpi historian on puhuttu maailman parhaasta jääkiekkoilijasta, näissä keskusteluissa esille on noussut lähes yksinomaan hyökkäyspään pelaajien nimiä.

Tällä hetkellä kiistely maailman parhaan pelaajan tittelistä käy fanien toimesta ennen kaikkea Edmonton Oilersin Connor McDavidin ja Pittsburgh Penguinsin Sidney Crosbyn välillä. Osa näkee, että Crosby on vielä manttelinperijäänsä edellä, mutta toiset taas uskovat McDavidin ajaneen jo ohituskaistalle ja kiilanneen idolinsa eteen.

Se, taistelisiko kumpikaan näistä edellä mainituista seuroista Stanley Cupista ilman ykköstähteään, on mielenkiintoinen kysymys, mutta Ottawa Senatorsin kohdalla tuota kysymystä ei ole edes olemassa: kun hieman kärjistetään, Ottawa Senators = Erik Karlsson.

Karlssonin huimat hyökkäyspään taidot ovat olleet jo vuosien ajan kaikkien tiedossa ja hän on kyennyt täysin käsittämättömällä tavalla taistelemaan aivan NHL:n pistepörssin kärkisijoista, vaikka hän on puolustaja.

Samaan aikaan hänen oman pään tekeminen on ollut kuitenkin kaukana eliittitasosta ja hänen kohdallaan valintaa NHL:n parhaaksi puolustajaksi onkin pidetty täytenä vitsinä. Tuossa kohtaa Karlssonin nimen nostaminen mukaan keskusteluihin maailman parhaasta pelaajasta, tai edes puolustajasta, olisikin saanut aikaiseksi vain puhdasta ja aitoa naurua.

Viime kaudella asiat ottivat kuitenkin täyskäännöksen.

Karlsson oli edelleen se sama äärimmäisen vaarallinen kaveri hyökkäyspäässä, mutta Guy Boucherin saapuminen kanadalaisseuran päävalmentajaksi teki hänestä erinomaisen pelaajan myös omassa päässä.

Kun siis pelaaja kykenee paikkaamaan sen ainoan heikkoutensa pelaamisessaan ilman, että ne kaikkein suurimmat vahvuudet kärsivät siitä millään tavoin, kyseessä on täysin poikkeuksellinen yksilö.

Jos vuosi sitten keneltä tahansa jääkiekon ystävältä oltaisiin lähdetty kysymään ”Uskoisitko jos väittäisin, että Erik Karlsson on kaudella 2016-17 NHL:n toiseksi eniten laukauksia blokannut pelaaja?”, olisi ollut vaikea kuvitella kenenkään suusta tulevan vastausta ”kyllä”.

Näin kuitenkin kävi – Karlsson siis oli blokkaustilaston kakkonen – ja ruotsalaispelurille tapahtui Boucherin alaisuudessa oikeastaan sama kuin Alexander Ovechkinille Barry Trotzin kanssa; toki Karlssonin kohdalla tässä puhutaan huomattavasti laaja-alaisemmasta muutoksesta.

Karlssonin monipuolisuus – ennen kaikkea aivan maailman parhaiden joukossa oleva peliäly, syöttötaito ja luistelutaito – tekeekin hänestä täysin uniikin pelaajan. Tässä maailmassa ei nimittäin ole kaveria, joka pystyisi samaan kuin Karlsson, siis molemmissa päissä kaukaloa.

Kun siis keskustellaan siitä, kuka on maailman paras pelaaja, sille melkoisen hyviä määrittäviä tekijöitä sekä vaatimuksia ovat ainakin allekirjoittaneen mielestä:

A: Monipuolisuus
B: Poikkeuksellinen taitotaso
C: Täysin korvaamaton joukkueelleen
D: Oman pelipaikkansa paras

Uskallankin väittää, että mikäli Karlsson heitettäisiin joksikin aikaa hyökkääjäksi, olisi hän pienen totuttautumisjakson jälkeen erinomainen myös sillä tontilla, aivan kuten Brent Burns oli.

Jos taas samaa ajatusmallia käytettäisiin McDavidin ja Crosbyn kohdalla – heistä ei olisi missään nimessä, ainakaan samalla mittapuulla, sopeutumaan uudelle tontilleen.

Nyanssit ovat luonnollisesti pieniä, jopa olemattomia, kun puhutaan absoluuttisesti maailman parhaasta jääkiekkoilijasta, sillä ihmiset katsovat peliä erilaisista näkökulmista.

Mutta, kun puhutaan kaverista, joka kykenee dominoida peliä, oli peliväline sitten millä tahansa kaukalon osa-alueella, puhutaan maailman parhaasta pelaajasta.

Kun puhutaan kaverista, joka on TÄYSIN korvaamaton joukkueelleen, puhutaan maailman parhaasta pelaajasta.

Kun puhutaan kaverista, joka kykenee käymään huippuvuosinaan läpi täydellisen evoluution, kuitenkaan kadottamatta omia vahvuuksiaan missään muodossa, puhutaan maailman parhaasta pelaajasta.

Ja sellainen Erik Karlsson eittämättä on.

NHL FREE AGENT FRENZY 2017: Kaikki yhdestä ja samasta paikasta.
Aiheet Featured Näkökulmat Ottawa Senators Pääuutiset