Tässä hän vihdoin on: NHL:n kaikkien aikojen paras varaamaton pelaaja!

Olemme julkaisseet viimeisen kymmenen päivän ajan sivuillamme listaa, josta on käynyt ilmi NHL:n kaikkien aikojen kymmenen parasta varaamatonta pelaajaa.

Jokainen nimistä on ansioitunut NHL-kaukaloissa uskomattomalla tavalla verrattuna siihen, että yksikään scoutti ei kiinnostunut miehistä heidän ollessaan varauskelpoisia. Voit lukea ja katsoa jokaisen listalta löytyvän pelaajan tämän linkin kautta.

Listalla onkin nyt edetty siihen pisteeseen, että on aika esitellä NHL:n kaikkien aikojen paras varaamaton pelaaja. Tämä kunnia meni lopulta maalivahti Ed Belfourille, joka on eittämättä liigan historian paras maalivahti heti Martin Broudeurin ja Patrick Roy’n jälkeen. Riippuen tietenkin keneltä kysytään.

Belfour pelasi nuoruutensa kotiprovinssinsa Manitoban kiekkoliigassa, MJHL:ssä. Tämän jälkeen hän suuntasi yhden kauden (1986-87) ajaksi Pohjois-Dakotan yliopistoon, kun hän oli 21-vuotias. Kausi oli menestys, sillä hänet valittiin sarjan tähdistöön.

Chicago Blackhawks päätti antaa kauden jälkeen nuorukaiselle mahdollisuuden isommissa piireissä, sillä se teki miehen kanssa NHL-sopimuksen. Vielä ensimmäisellä sesongillaan Belfour pelasi ainoastaan farmisarja IHL:ssä, mutta jo seuraavalla kaudella hän sai mahdollisuutensa NHL:ssä, pelaten Blackhawks-paidassa 23 runkosarjaottelua.

Tästä seuraavalla kaudella (1989-1990) hän pelasi Blackhawksin riveissä ainoastaan yhdeksän pudotuspeliottelua, mutta muutoin sesonki kului Kanadan maajoukkueen kanssa. Kausi 1990-91 oli lopulta Belfourin läpimurto, sillä hän pelasi Blackhawksin paidassa 53 runkosarjaottelua tilastoin 91/2.47.

Hänet valittiin tuolloin NHL:n parhaaksi maalivahdiksi ja tulokkaaksi, minkä lisäksi hän sijoittui Hart Memorial Trophy -äänestyksen kolmanneksi. Häntä paremmin kaudella esiintyivät vain Brett Hull (86 maalia) ja Wayne Gretzky (163 tehopistettä), joten Belfourin kausi oli sanoinkuvaamattoman hyvä.

Belfour pelasi Chicagossa lopulta kauteen 1996-97 saakka, kunnes hänet kaupattiin San Jose Sharksiin. Aika Blackhawksissa oli miehen kannalta äärimmäisen tuottavaa, sillä hän voitti Vezinan kolmesti ja kertaalleen hän sijoittui äänestyksen toiseksi.

Lisäksi hän voitti William M. Jennings Trophyn kolmeen otteeseen. Pysti jaetaan maalivahdille, joka on päästänyt kaudella NHL:n vähiten maaleja.

San Josessa Belfour ei viihtynyt lopulta kuin 13 runkosarjaottelun verran, ja jo seuraavalla sesongilla aikana hän edusti Dallas Starsia. Texasissa menestys ei ollut henkilökohtaisella tasolla samaa luokkaa, kuin Chicagossa, sillä hän voitti seuraavan viiden kauden aikana ”vain yhden” William M. Jennings Trophyn.

Jos asiaa ajatellaan kuitenkin sen kannalta, mikä pelaajalla on kaikista tärkeintä, olivat vuodet Starsissa luultavasti Belfourin uran parhaat. Hän nimittäin voitti seuran riveissä uransa ainoan Stanley Cupin, kun hän onnistui lyömään muun joukkueen tavoin muun muassa Dominik Hasekin edustaman Buffalo Sabresin vuoden 1999 finaaleissa.

Belfour ja Hasek edustivat Chicago Blackhawksia samaan aikaan vuosina 1990-92, joten tältäkin osin voitto teki miehelle takuuvarmasti äärimmäisen hyvää.

Kesällä 2002 Belfour siirtyi uransa toiseksi viimeiseen seuraan, Toronto Maple Leafsiin. Vielä ensimmäisellä kaudella hän sijoittui Vezina-äänestyksessä kolmanneksi, mutta tämän jälkeen taso alkoi heittelehtimään.

Vuonna 2006 Belfour siirtyi jäähdyttelemään Floridan auringon alle, sillä hän teki sopimuksen Florida Panthersin kanssa. Kausi 2006-07 jäi Belfourin uran viimeiseksi NHL-kaukaloissa. Hän teki tämän jälkeen vielä kovan ratkaisun, kun 42-vuotias veteraani kiekkoili yhden kauden ajan ruotsalaisseura Leksandin riveissä, joka pelasi tuolloin Allsvenskanissa.

Belfour pelasi NHL-uransa aikana lopulta 963 runkosarjaottelua, joista 484 olivat voittoja. Hänen tilastonsa olivat lopulta 90,6/2.50. Vezinoita Belfourilla on palkintokaapissa kolme kappaletta. William M. Jennings ojennettiin miehelle sen sijaan neljään otteeseen.

Belfour valittiin NHL:n All Starsiin kolmeen otteeseen. Hänen voittotilastonsa on NHL:n historian kolmanneksi paras, heti Brodeurin ja Roy’n jälkeen. Mies nimettiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2011.

Melkoinen ura ja kaikki tämä ilman varausta.

NHL FREE AGENT FRENZY 2017: Kaikki yhdestä ja samasta paikasta.