Jos valtaosa NHL-asiantuntijoista olisi saanut päättää, Nashville Predatorsin olisi tullut pohtia vakavasti Pekka Rinteen tilannetta.

Kun tennesseeläisnippu putosi viime vuonna Läntisen konferenssin välierävaiheessa ulos kevään tosipeleistä, syyttävät sormet osoittivat Pekka Rinteen suuntaan.

Tuntui, kuin kukaan ei olisi katsonut itse kaukalon tapahtumia, sillä kaikki puhuivat vain edistyneistä tilastomenetelmistä ja hänen torjuntatilastoistaan.

Kaikki olivat jostain käsittämättömästä syystä jättäneet huomioimatta sen, että Rinne oli ainoa syy sille, miksi Predators ylipäätään kykeni venyttämään ottelusarjan San Jose Sharksia vastaan seitsemään otteluun.

Pohjois-Amerikassa alettiinkin pohtia, että onko Rinne nähnyt jo parhaat päivänsä ja moni todella rohkeasti lähti myös väittämään näin. Toimittaja toisensa perään lähti kaivamaan internetin syvimpiä syövereitä ja latomaan numeroita tiskiin.

Unohtunut oli kuitenkin se, ettei jääkiekko ole pelkkää numeroilla leikkimistä. Kysykää vaikka Florida Panthersin vuodessa sekaisin laittaneelta Tom Rowelta tätä.

Jääkiekko tapahtuu kaukalossa ja tämä kevät on osoittanut sen, etenkin Rinteen kohdalla.

Mutta onko Rinne sitten ollut parempi kuin vuosi sitten?

Totta kai on ollut. Ei hänestä muuten puhuttaisi ehkä kaikkein potentiaalisimpana ehdokkaana NHL:n pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi, MVP:ksi. Se ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, etteikö hän olisi ollut viime vuonna hyvä.

Totuus niin usein juuri päinvastainen

Ylipäätään haluaisin, että kaikki alkaisivat tuijottamaan niiden numeroiden sijaan sinne kaukalon puolelle; tekihän esimerkiksi Alexander Ovechkin kuin liukuhihnalta maaleja, ennen Barry Trotzin aikaa, ja monille pistetilastoja tuijotelleelle hän oli todellinen unelmapelaaja.

Vaan, kun ei ollut.

Hän oli laiska puolustaja, joka pelasi vain hyökkäyksen ehdoilla, ja päästi paljon maaleja. Tämä kaikki muuttui vasta siinä vaiheessa, kun Trotz piti tunnetun palopuheensa venäläistähdelle ensimmäisissä valmentamissaan harjoituksissa, Washington Capitalsin peräsimessä.

Ja, jos jollekulle tuo palopuhe on täysin uutta tietoa, niin kaikessa yksinkertaisuudessaan Trotz totesi Ovechkinille, että mikäli puolustat jatkossa samalla tavalla, sinun tulee tehdä meille kaudessa 90 maalia.

Tuon hetken jälkeen kaukalossa on nähty huikean määrän töitä joukkueensa eteen tekevä Capitals-kapteeni ja samalla hänen numeronsa ovat saattaneet pudota. Ja, jos on katsonut pelkästään niitä numeroita, on Ovechkinin ura ollut monien papereissa laskusuhdanteessa, vaikka totuus onkin ollut täysin päinvastainen.

Ovechkin-esimerkissä on siis pointtina ennen kaikkea se, että numerot saattavat näyttää aivan jotain muuta, mitä itse ne suoritukset kaukalossa ovat.

Rinteen kohdalla ne ovat valehdelleet esimerkiksi siksi, että häneltä on jäänyt hyvyytensä ansiosta ottamatta järjetön määrä niin sanottuja ilmaisia torjuntoja. Nyt puhutaan siis irtokiekoista, sillä maalinedusruuhkassa niistä saa äkkiä – pelkästään yhdessä tilanteessa – 2-4 ylimääräistä torjuntaa tililleen.

Vaan, kun Pekka ei niitä irtokiekkoja juurikaan jätä.

Onneksi sentään löytyy niitä todellisia asiantuntijoita, jotka tietävät, mistä maalivahdin hommassa on kyse. On nimittäin niin, että kuluvan kauden tuntumassa kymmenen entistä NHL-vahtia rankkasi maalivahdit paremmuusjärjestykseen eri osa-alueittain. Ja tiedättekö kuka oli heti Carey Pricen perässä kakkosena?

Ei Braden Holtby. Ei Henrik Lundqvist. Ei Sergei Bobrovsky.

Ei.

Se oli Pekka Rinne, joka pelaa nyt Stanley Cup -finaaleissa.

NHL-fanin koti: Ohjelma, tilastot, uutiset & kaikki pudotuspeleistä TÄÄLTÄ.