NHL on seurannut viime vuosina hyvin orjallisesti sitä kaavaa, jota Pohjois-Amerikan juniorisarjoissa on pelillisesti viljelty.

Sen näköistä peli, kuin ovat pelaajatkin.

Monelle taklauspelaamisen katoamisesta puhuminen saattaa tuntua tällä hetkellä utopialta. Kun nimittäin katsoo niitä jatkuvia pommeja, joita NHL:n pudotuspeleissä tällä hetkellä viljellään, on vaikea ostaa moisia väitteitä.

Totuus on kuitenkin se, että mitä Pohjois-Amerikan juniorisarjat edellä, sitä NHL perässä.

Monien papereissa Pittsburgh Penguins mullisti NHL:n, ja ylipäätään jääkiekon, vuosi sitten. Isot ja fyysiset joukkueet eivät enää olleet siellä hyppyrin nokalla ensimmäisenä, vaan nopeus nousi kaikkein tärkeimmäksi yksittäiseksi elementiksi, mitä muut seurat kopioivat tälle kaudelle Penguinsin vanavedessä.

Itse asiassa se laajempi murros oli kuitenkin tapahtunut jo aiemmin. Vielä silloin sitä ei vain tajuttu.

Tuon muutoksen toi mukanaan Patrick Roy, kun hänet nimettiin Colorado Avalanchen päävalmentajaksi kaudeksi 2013-14. Vuosikausia alamaissa rämpinyt Avalanche olikin yhtäkkisesti yksi NHL:n kärkiporukoista ja kaikki sen tekemisessä perustui vauhtikiekkoon.

Ja mistä Roy toi sen jääkiekon mukanaan? Quebecin junioriliigasta, jossa hän toimi pitkään päävalmentajana ja GM:nä, sekä myös edelleen seuran omistajana.

Sille on kuitenkin olemassa syynsä, ettei Avalanchea pidetä tuon lippulaivan johtajana: Joukkueen menestys rajoittui nimittäin runkosarjaan, mikä puolestaan johtui liian heikosta rosterista. Sen sijaan Penguins mullisti mestaruudellaan kaiken, ympäri maailman.

Mutta miltä sitten näyttää se jääkiekon tulevaisuus?

Ehkä koko jääkiekkomaailman johtavana toimittajana pidettävä Bob McKenzie saattoi antaa tähän oman vastauksensa aiemmin tänä vuonna, omassa podcastissaan. Hän nimittäin oli seurannut erittäin tarkalla silmällä sitä, mitä juniorisarjoissa tapahtuu.

Ja mitä siellä sitten tapahtuu?

Vauhtia, vauhtia, vauhtia ja hyvin vähän taklauksia.

Taklauspelaamisen merkitys näiden tulevien NHL-sukupolvien osalta on vähentynyt merkittävästi. Varsinaisia pommikoneita ei löydy, mutta sitäkin enemmän näkyy käsittämättömän taitavia ja nopeita luistelijoita.

Tämä lienee siis jääkiekon, ja tässä kohtaa NHL:n, tulevaisuus.

Toisin sanoen jääkiekko on etenemässä siihen suuntaan, mitä parhaimmillaan alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa nähdään. Toki taktisuuden puute tuo oman osansa peliin, mutta nuorten kisoissa meno on niin sanottua North-South-jääkiekkoa; peli siis aaltoilee jatkuvasti päästä päähän.

Voisinkin kuvitella, että tuskin kovinkaan moni NHL-fani, ja jääkiekon ystävä, panisi samankaltaisen kaavan siirtymistä NHL:ään pahakseen. Olen nimittäin kerran, jos toisenkin kuullut lätkäfanien suusta sanat, ”Nuorten MM-kisat ovat sitä parasta jääkiekkoa”.

Ja tietyssä mielessä allekirjoitan tämän itsekin.

Jokainen voikin jo nyt katsoa NHL:n puolelle ja todeta, että sille on olemassa syynsä, miksi yhä enenevissä määrin maailman kovimmassa kiekkoliigassa nähdään pienikokoisia vauhtikoneita, isojen hirmujen sijaan.

NHL-fanin koti: Ohjelma, tilastot, uutiset & kaikki pudotuspeleistä TÄÄLTÄ.
Aiheet Featured Näkökulmat Pääuutiset