”Sitä oletti, että kyseessä oli pieni ihme, kun Sidney Crosby luisteli aloitusympyrään Itäisen konferenssin semifinaalien viidennessä ottelussa viime lauantaina. Se oli vain neljä päivää sen jälkeen, kun päävalmentaja Mike Sullivan kertoi yksiselitteisesti miehellä olevan aivotärähdys.”

Näin aloitti Sportsnetin kiekkotoimittaja Gary Joyce, joka silminnähden oli skeptinen sen suhteen, että onko Crosbylla edes ollut missään vaiheessa varsinaista aivotärähdystä.

Se on kova väite, josta moni on pysynyt hiljaa. Asiasta ja neurologiasta sen enempää tietämättä jätän itse asian kuitenkin tähän. Joycella on kuitenkin epäilyksensä, joista hän kirjoittaa varovasti tekemässään artikkelissa.

”Kun Crosby sai aivotärähdyksen 1. toukokuuta ja pelasi 19 minuuttia 6. toukokuuta oli se todellinen tribuutti, no, sinä päätät: aivotärähdysten hoitamiselle, rukouksien vahvuudelle tai sinnikyydelle.”

Joycen mielipide on siis selvääkin selvempi. Mies piti jo pelkästään sitä pienoisena ihmeenä, että Crosby pystyi harjoittelemaan jäällä niin nopeasti vammansa jälkeen. Eikä pelkästään siksi, että hän ei olisi sitä pystynyt tekemään, vaan ennemmin siksi, että NHL ottaa aivotärähdykset nykyään enemmän kuin tosissaan.

”Kun Crosby talutettiin jäältä pois sarjan kolmannessa ottelussa, sitä oli omat oletuksensa siitä, että hän ei pelaa enää tämän kevään aikana. Nykyään varovaisuus on aivotärähdysten suhteen avainsana. Ja niin sitä luulisi erityisesti organisaatioiden tärkeimpien kohdalla. Se, että Crosby piti edes luistimiaan jalassa viime viikolla, saatika nyt pelattu ottelu, olivat kaukana varovaisuudesta. Mikä tahansa NHL:n protokolla onkaan, sen on oltava mukailtava tähtipelaajien suhteen.”

NHL-fanin koti: Ohjelma, tilastot, uutiset & kaikki pudotuspeleistä TÄÄLTÄ.