NHL Draft 2003: Miten Top 10 muotoutuisi nyt? – Brent Burns Pittsburghiin, Shea Weber Carolinaan

Olemme nyt käsitelleet varaustilaisuuksien osalta vuodet 2006-2012. Useiden lukijapyyntöjen myötä palaamme seuraavaksi historiassa hieman taaksepäin ja matkaamme kesään 2003.

Koska tässä siirrytään sen verran kokeneiden pelaajien pariin, joista osa on jo jättänyt NHL-kaukalot taakseen, lähdemme rankkaamaan pelaajat järjestykseen puhtaasti paremmuusjärjestyksessä, peilaten erityisesti kahteen asiaan: koko uraan ja nykyhetken tasoon.

Sivuun jätetään myös niin sanotusti tunteet, eli toisin sanoen tässä kohtaa ei voida yksinkertaisesti pohtia, että miten suuri merkitys jollain pelaajalla oli seuransa toimintaan, koska vuosia on ehtinyt kulua niin paljon.

Heti näin alkuun on jo syytä varoitella, että kymmenen parhaan ulkopuolelle jäävät muun muassa Eric Staalin, Corey Perryn, Thomas Vanekin, Corey Crawfordin, Zach Parisen ja David Backesin kaltaiset nimet. Tiedossa toki oli, että kovia nimiä jää liuta ulos tältä listalta.

Perryn kohdalla on syytä tarkentaa hänen kamppailleen paikasta Top 10:ssä Jeff Carterin kanssa. Marginaalit olivat kuitenkin niin pienet, että päätös tehtiin kuluvan kauden ja voitettujen Stanley Cupien perusteella.

Muiden vuosien kohdalla fantasiadraftit on pyritty siis tekemään siten, että ne vastaisivat nykyhetken tarpeisiin seuroittain.

Vuonna 2002 koko varaustilaisuuden ykkösenä varattiin Pittsburgh Penguinsin toimesta maalivahti Marc-Andre Fleury, joka on samalla myös viimeisin ykkösenä varattu maalivahti.

Fleuryn jälkeen varattiin Eric Staal (Hurricanes), Nathan Horton (Panthers), Nikolai Zherdev (Blue Jackets), Thomas Vanek (Sabres), Milan Michalek (Sharks), Ryan Suter (Predators), Braydon Coburn (Thrashers, nyk. Jets), Dion Phaneuf (Flames) ja Andrei Kostitsyn (Canadiens).

1. Pittsburgh Penguins: Brent Burns

Se nyt on päivänselvä juttu, että 14 vuotta sitten varattujen pelaajien osalta paremmuusjärjestyksen rakentaminen on luokkaa ”mahdoton tehtävä”. Absoluuttista totuutta ei ole olemassa, mutta meidän listalla ykköseksi kohoaa komeasta parrastaan ja kauniista hammaskalustostaan tutuksi tullut Brent Burns, joka siis edustaa San Jose Sharksia.

Burns on etenkin kolmen viime kauden aikana noussut NHL:n ehdottomaan puolustajaeliittiin. Hän on suurin suosikki voittamaan kuluvalla kaudella Norris Trophyn, ja mikäli kyseinen palkinto oltaisiin ojennettu hänelle jo viime kaudella, se olisi ollut kaukana vääryydestä.

32-vuotias kanadalaispuolustaja edustaa sanan jokaisessa merkityksessä modernia puolustajaa. Hän osaa luistella, hän ylipäätään liikkuu hyvin, pelaa kovaa, takoo pisteitä ja on erittäin ilkeä kaveri vastustajan näkökulmasta.

Uransa varrella hän on pelannut myös voimahyökkääjän roolissa, mutta lopullinen istuttaminen puolustajaksi on ollut enemmän kuin oikea ratkaisu. Minnesota Wild löysi hänet aikanaan numerolla 20, mutta jälkikäteen katsottuna Burns kuuluu ehdottomasti Top 3:een ja meidän listauksessamme ykköseksi. Runkosarjaotteluita on vyöllä 869 ja niissä tehot 168+325.

Marc-Andre Fleury vaihtuisi siis Brent Burnsiin.

2. Carolina Hurricanes: Shea Weber

Kukaan tuskin pystyy kiistämään sitä johtajuutta, jonka Shea Weber tuo pukukoppiin ja kaukaloon jokaisella kerralla, kun hän on joukkuekavereidensa kanssa tekemisissä. Weber onkin todellinen jääkiekkoilijan perikuva ja hän omaa ehkä tämän maailman pelottavimman laukauksen.

Moni uskoi, että Weber, joka vuonna 2003 varattiin numerolla 49 – siis toisella kierroksella, pelaisi koko NHL-uransa Nashville Predatorsissa. Hän oli seuran pitkäaikainen kapteeni, todellinen ykköspuolustaja sekä johtaja ja hän solmi vuonna 2012 tennesseeläisseuran kanssa huiman 14 vuoden sopimuksen, mikä olisi nykyisen työehtosopimuksen alaisuudessa mahdotonta.

Asiat kuitenkin muuttuvat, jopa Weberin kaltaisten franchise-pelaajien kohdalla, ja nykyisin tämä jässikkä pelaa Montreal Canadiensissa. Vaikutus Canadiensin tekemiseen on ollut melkoinen, vaikka joukkueen meno onkin kuluvalla kaudella upean alun jälkeen yskähdellyt. Weberistä se ei ole kuitenkaan ollut kiinni ja tämän kokonaisvaltaisempaa puolustajaa saa hakea ja kauan.

Eric Staal vaihtuisi siis Shea Weberiin.

3. Florida Panthers: Joe Pavelski

Kun otetaan mittariksi kaudet 2013-16, joiden aikana Joe Pavelski on noussut todelliseksi supertähdeksi NHL:ssä, on hän merkkauttanut San Jose Sharksin kaltaisessa joukkueessa kyseisten kausien osalta toiseksi, kolmanneksi ja kuudenneksi kovimmat tehopisteet, mitä tulee kaikkiin Sharks-pelaajiin. Hän on ryöstänyt ykkössentterin valtikan Joe Thorntonilta, samoin kuin kapteenin tittelin.

Pavelski on osoittanut kestävänsä myös paineet erinomaisesti. Viime keväänä, Sharksin edetessä aina Stanley Cup -finaaleihin saakka, hän nakutti 24 pudotuspeliotteluun tehot 14+9. Eikä se mestaruus karannut mihinkään sulamiseen, vaan Pittsburgh Penguins oli vain ylivertainen vastustaja jokaiselle joukkueelle kevään aikana.

Sen lisäksi, että Pavelski on erinomainen maalintekijä, joka on iskenyt lähes/yli 40 maalia jokaisella viimeisellä kolmella kaudellaan, hän on myös erinomainen pelintekijä. Sen lisäksi hän on myös yksi NHL:n kovimmista ylivoimapelaajista, kaiken kaikkiaan siis kaveri, joka huokuu supertähteyttä pelin jokaisella osa-alueella – myös omassa päässä. Ja miettikääpä millainen sentteriosasto Panthersilla olisi: Pavelski, Aleksander Barkov, Vincent Trocheck ja Nick Bjugstad. Huhhuh!

Nathan Horton vaihtuisi siis Joe Pavelskiin.

4. Columbus Blue Jackets: Patrice Bergeron

Joku voisi Patrice Bergeronin kokonaispistetilastoa tuijottaessa, siis kuluvalta kaudelta, todeta, että hänellä on meneillään omalle tasolleen niin sanottu välikausi. Totuus on kuitenkin toinen: hänellä oli yksinkertaisesti vaikea alkukausi, sillä kuluvan kauden osalta kalenterivuoden 2016 aikana hän teki 36 otteluun ainoastaan tehot 7+5. Sen jälkeen meno on ollut kuitenkin sitä samaa vanhaa erinomaista Bergeronia, sillä hän on viimeiseen 34 otteluun nakuttanut pisteitä yli piste per peli -keskiarvolla, siis tarkalleen ottaen tehot 10+26.

Bergeron on siis löytänyt itsensä uudelleen, ja kun pelaaja pystyy tekemään sen kesken kauden, puhutaan silloin fantastisesta pelaajasta. Ja sitä 31-vuotias kanadalaissentteri todella on. Hän on olympiavoittaja, World Cup -voittaja ja ennen kaikkea Stanley Cup -voittaja. Kaiken lisäksi hän iskee henkilökohtaisella tasolla huimat määrät myös tehopisteitä, kun otetaan huomioon se tosiseikka, että hän on yksi NHL:n tunnollisimmista puolustavista hyökkääjistä. Ei ole nimittäin sattumaa, että tälle kaverille on ojennettu jo kolmesti urallaan NHL:n parhaan puolustavan hyökkääjän palkinto, Frank J. Selke Trophy.

Bergeron on ollut koko uransa ajan Boston Bruinsin pelaaja ja hän on henkinyt juuri sitä ilmettä, mitä Bruins parhaimmillaan on. Ja mitä se sitten on? Äärimmäisen inhottava ja hankala vastustaja, joka on fyysinen, eikä jätä kiveäkään kääntämättä voiton eteen. Tällainen joukkue on myös Columbus Blue Jackets – ehkä jopa se kaikkein inhottavin vastustaja, joten Bergeron istuisi myös ohiolaisseuraan, kuin se kuuluisa nenä päähän.

Nikolai Zherdev vaihtuisi siis Patrice Bergeroniin.

5. Buffalo Sabres: Ryan Getzlaf

Surffari, laiska, ylimielinen. Erinomainen pelintekijä, johtaja ja yksi NHL:n kovimmista nimistä. Ryan Getzlafille on olemassa monta tapaa kuvailla häntä ja ne kaikki itse asiassa pätevät häneen. Kaiken ytimessä on kuitenkin se totuus, että kun Getzlaf on pelin ytimessä, on hän yksi tämän liigan parhaista senttereistä.

Miten muuten hän olisi kyennyt iskemään 853 pelaamassaan runkosarjaottelussa tehot 235+568? Miten muuten hän olisi Stanley Cup -voittaja? Miksi hänet valittaisiin kerta toisensa jälkeen edustamaan Kanadaa, oli sitten kyseessä olympialaiset tai World Cup -turnaus. Ja entä sitten ne pudotuspelit? No, siellä otteluita on 104 kappaletta ja tehopisteitä Wayne Gretzkyn pelinumeroa mukaillen 99.

Getzlafilla ei ole myöskään turhaan Anaheim Ducksin seurahistorian paras tehotilasto ja samat sanat pätevät maaliin johtaneisiin syöttöihin. Perhana vieköön, tämä harvahiuksinen 31-vuotias kanadalaissentteri on ainoa, joka on oikeasti noussut uhkaamaan Teemu Selänteen mainetekoja Ducks-pelaajana.

Buffalo Sabresissa pelatessa Getzlafilla ei olisi ollut välttämättä Selänteen tai Corey Perryn kaltaista viimeistelijää rinnallaan, mutta hän olisi tehnyt kaverista kuin kaverista paremman viimeistelijän, joten kauaksi ei varmasti jäätäisi. Ja nykyisin hän johtaisi yhdessä Jack Eichelin kanssa Sabresin uutta tulemista, jota ei varmastikaan jouduttaisi Getzlafin ollessa seurassa enää odottelemaan.

Thomas Vanek vaihtuisi siis Ryan Getzlafiin.

6. San Jose Sharks: Ryan Suter

Ryan Suter on ollut todellinen franchise-puolustaja, on hän sitten pelannut missä tahansa. Itse asiassa niitä seuroja on ollut tarkalleen ottaen kaksi, sillä ensimmäiset seitsemän NHL-kauttaan hän luuti Nashville Predatorsin takalinjoilla ja sitä seuranneet viisi kautta – kuluva kausi mukaan lukien – Minnesota Wildin alakerrassa. Eikös muuten olekin hauskaa ajatella, että Suterin ja Weberin kaltaiset superpuolustajat päätyivät molemmat samassa varaustilaisuudessa Nashvilleen?

Suter on oikeastaan kaikkea sitä, mitä seura, joukkue ja valmentaja voivat puolustajaltaan haluta. Hän on nimittäin kaikilla pelin osa-alueilla niin tasapainoinen puolustaja, kuin vain olla ja voi. Siitä kertovat korkeat tehopistemäärät. Siitä kertovat uskomattomat tehotilastolukemat vuodesta toiseen. Ja siitä kertovat ennen kaikkea kaikki se, mitä hän kaukalossa tekee, oli sitten kyse ylivoimatilanteesta, alivoimalla pelaamisesta tai tasaviisikoin taistelemisesta.

Kaiken lisäksi Suter on erinomainen johtaja. Ei ole nimittäin sattumaa, että hän on vuosikaudet toiminut molemmissa seurajoukkueissaan varakapteenina tai vastaavassa roolissa maajoukkueessa. Ja kyllä, varakapteenin merkitys joukkueelleen on valtava; hän on valittu johtajaksi aivan siitä samaisesta syystä kuin kapteenikin.

Milan Michalek vaihtuisi siis Ryan Suteriin.

7. Nashville Predators: Jeff Carter

Nashville Predators haki pitkään selkeätä ykkössentteriä. Lopulta sellainen luovittiin vaihtokaupan kautta, kun Seth Jones – yksi useista joukkueen lukuisista alakerran taitureista – vaihtui Ryan Johanseniin.

Tällä hetkellä Tennesseessä kaivataan kaikkein eniten kuitenkin selkeää maalintekijää. Filip Forsberg on eittämättä osoittautunut sellaiseksi, mutta maalinteko on liiaksi hänen varassaan. Vaan miettikääpä, jos joukkueen hyökkäyspäästä löytyisi Jeff Carterin kaltainen kaveri. Pelaaja, joka pystyy pelaamaan ykkössentterinä tai ykköslaiturina. Pelaaja, joka takoo joka kausi maalimääränsä 30 osuman tuntumaan, jakaa siinä samassa vähintään saman verran maaliin johtaneita syöttöjä ja pelaaja, joka on erikoistunut otteluiden ratkaisuhetkillä. Kyllä, Jeff Carter on iskenyt kahdesti urallaan enemmän otteluiden voittomaaleja kuin kukaan muu pelaaja.

Ja sitten on tietenkin ne Stanley Cup -voitot. Carterin NHL-uran alkutaipaleet eivät välttämättä olleet niitä kaikkein ”kunniakkaimpia”, mutta nykyisin hän on esimerkki jokaiselle pelaajalle kaukalossa. Ei olekaan missään nimessä sattumaa, että tämä kaveri on päässyt kahdesti nostamaan Stanley Cup -pystin harteilleen ja esiintymään kolmesti finaaleissa.

Ryan Suter vaihtuisi siis Jeff Carteriin.

8. Winnipeg Jets: Dustin Byfuglien

Dustin Byfuglien on kaikkea, mitä pelaaja vain olla ja voi. Siis siinä mielessä, että hän on pelannut NHL:ssä niin hyökkääjänä, kuin myös puolustajana. Kun hyökkäyspäässä on ollut pulaa pelaajista, maaleja ei ole syntynyt riittävään tahtiin tai jotain muuta vastaavaa, on kaiuttimista kuuluneet sanat ”Who you gonna call?” ja vastaus on ollut Byfuglien.

Byfuglien on yksi NHL:n pelottavimmista pelaajista. Hän on 196 senttiä pitkä ja painaa massiiviset 117 kiloa. Kun tämä jässikkä tulee taklaus mielessään kohti laitaa, moni pelaaja kavahtaa. Hän ei ole välttämättä se NHL-kaukaloiden sulavin luistelija tai nopein kaveri, mutta ominaisuudet löytyvätkin fyysisestä pelaamisesta, uskomattoman kovasta laukauksesta ja vaikkapa kiekon suojaamisesta. All in all, tässä puhutaan niin kovasta pelaajasta, että niitä loistavia ominaisuuksia voisi luetella vaikka miten pitkään.

31-vuotias yhdysvaltalaispuolustaja on myös melkoinen pistenikkari. Hän on pelannut toistaiseksi NHL:ssä, edustaen Chicago Blackhawksia, Atlanta Thrashersia sekä Winnipeg Jetsiä, 751 runkosarjaottelua ja tehnyt niissä upeat 444 tehopistettä. Eikä kone ole hyytynyt pudotuspeleissäkään: esimerkiksi kaudella 2009-2010, kun hän juhli Stanley Cupia Chicagossa, hän painoi 22 pudotuspeliotteluun tehot 11+5.

Sinällään onkin hauskaa huomata, että tavalla tai toisella tämä ”iso, paha mörkö” – siis Dustin Byfuglien – löytäisi itsensä aina lopulta Winnipeg Jetsin organisaatiosta. On tosin täysin käsittämätöntä, että Blackhawks löysi hänet aikanaan kahdeksannelta varauskierrokselta, kun se huusi ”Big Buffin” numerolla 245.

Braydon Coburn vaihtuisi siis Dustin Byfuglieniin.

9. Calgary Flames: Ryan Kesler

Kun puhutaan NHL:n aliarvostetuimmista pelaajista, voidaan puhua eittämättä Ryan Kesleristä. Hän on ilkeä pelaaja, joka tekee työnsä molempiin suuntiin raudanlujalla ammattitaidolla. Hänen nimensä vilisee otsikoissa lähinnä vain silloin, kun hän on ilkeydellään mennyt yli rajojen. Mutta sitä Keslerin pelaaminen on. Hän riistää, raastaa ja roikkuu, minkä lisäksi hän on erinomainen kahden suunnan sentteri ja arvokas erikoistilannepelaaja.

Ryan Kesler onkin yksi niistä kavereista, joita vastaan kukaan ei halua pelata, mutta jollaisen jokainen jääkiekkoihminen tämän maan päällä haluaisi joukkueeseensa. Hän on iso ja vahva fyysinen jässikkä sekä erinomainen johtaja. Hän on myös tottunut menestymään, oli yllä sitten Vancouver Canucksin tai Anaheim Ducksin pelipaita. Rintapielessä on myös komeillut lähes koko NHL-uran ajan varakapteenin A-kirjain.

Mutta niinhän se vähän taitaa ollakin Keslerin kohdalla, että silloin hän on hoitanut parhaiten työnsä, kun hänen nimeä ei löydy otsikoista. Siinä sivussa hän on toki pelannut NHL-urallaan 888 runkosarjaottelua ja naulannut niissä 543 tehopistettä. Ja pudotuspeliotteluita on tilillä se 80 kappaletta ja niistä tehot 23+32. Ja löytyyhän sieltä kaapista myös yksi NHL:n parhaalle puolustavalla hyökkääjälle jaettava Frank J. Selke Trophy.

Mitä hän olisi sitten Calgary Flamesille? Tismalleen sitä samaa, mitä kaikille muillekin seuroille: yksi joukkueen arvokkaimmista pelaajista, jolta on vaikea löytää heikkouksia.

Dion Phaneuf vaihtuisi siis Ryan Kesleriin.

10. Montreal Canadiens: Brent Seabrook

Voi, voi Montreal Canadiens. Minkälaisen hutilyönnin menittekään tekemään vuoden 2003 varaustilaisuudessa ja jätitte valitsematta niin monen monta pelaajaa, jotka olisivat olleet Andrei Kostitsyniä parempia. Mutta eihän sitä tokikaan voinut tuolloin vielä tietää. Kostitsynin piti olla todellinen huippulaituri, joka iskee maaleja ja tekee peliä. Ja kyllähän hän ihan hyvä NHL-pelaaja olikin, mutta sille on olemassa syynsä, että NHL:n sijaan hän pelaa nykyisin KHL:ssä, eivätkä ne syyt liity pelkästään keskioluen lipittämiseen.

Sen sijaan joukkueen alakerrassa voisi olla Brent Seabrookin kaltainen kaveri. Puolustaja, joka on vuosien ajan toiminut NHL:n kestomenestyjänä toimivan Chicago Blackhawksin varakapteenina. Pelaaja, jolta löytyy hyllystään kolme Stanley Cupia. Sinällään Seabrookia tuskin harmittaa, mutta voisi kuvitella, että Canadiens ottaisi alta aikayksikön hänet koska tahansa ennemmin kuin Kostitsynin.

Seabrook on muuten Keslerin tavoin yksi niistä kavereista, joista ketkään muut, kuin oman joukkueen fanit, eivät puhu koskaan juuri mitään. Hän on yksi NHL:n parhaimmista puolustavista puolustajista, mutta eipä siinä vielä kaikki: hän on myös 915 runkosarjaottelun ja 403 tehopisteen kaveri, joka on erinomainen niin hyökkäyspäässä kuin oman maalinsakin edustalla. Hän raataa ylivoimalla, hän raataa alivoimalla ja pudotuspeleissä hän iskee tehopisteitä puolen pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla. Voitaneen siis sanoa, että Seabrookia kompaktimpaa pakettia saa hakea ja kauan. Voisin myös veikata, että Canadiensia nykyisin valmentava Claude Julien olisi melkoisen iloinen veikko, jos hänellä olisi käsissään Weberin ohella myös Seabrookin kaltainen puolustaja.

Andrei Kostitsyn vaihtuisi siis Brent Seabrookiin.