Valmentajanvaihdokset kääntäneet kursseja – miksi näissä NHL-seuroissa nukuttiin?

NHL:ssä on nähty kuluvan kauden aikana peräti viidet eri päävalmentajan potkut ja tulokset ovat olleet pääosin positiivisia.

Ensimmäisenä kyseiseen ratkaisuun päätyi Florida Panthers, joka korvasi Gerard Gallantin myös seuran GM:nä toimivalla Tom Rowella. Seuraavana vuorossa oli New York Islanders, jossa vetovastuu siirtyi Jack Capuanolta apuvalmentaja Doug Weightille.

Kuluvan kauden kolmas lähtijä valmentajien osalta oli puolestaan St. Louis Bluesin Ken Hitchcock, jonka saappaisiin astui kakkosvalmentaja Mike Yeo, jonka oli määrä ottaa tehtävä muutoinkin vastaan ensi kaudella.

Viimeisimpien valmentajapotkujen kohdalla nähtiinkin sitten kunnolla draamaa. Boston Bruins nimittäin irtisanoi yli kymmenen vuotta seuraa valmentaneen Claude Julienin ja korvasi tämän kakkosvalmentaja Bruce Cassidylla. Eikä siinä vielä mitään, mutta vain viikkoa myöhemmin Bruinsin verivihollinen Montreal Canadiens irtisanoi Michel Therrienin ja kiinnitti uudeksi päävalmentajaksi Julienin.

Vetovastuun siirtäminen uuden päävalmentajan hyppysiin on toiminut oikeastaan Panthersia lukuun ottamatta kaikissa muissa seuroissa, ja itse asiassa Canadiensista on ehkä vielä tässä vaiheessa turha tehdä sen pidemmälle vieviä johtopäätöksiä, sillä muutos tapahtui vasta reipas viikko sitten.

Toki myös Panthers on esiintynyt viime aikoina vakuuttavasti, joskin nyt se on kolmen ottelun tappioputkessa, mutta joukkueen nousu on henkilöitynyt paljon enemmän loukkaantumishuolien katoamiseen kuin valmentajanvaihdokseen.

Mutta mitkä muut seurat olisivat niin ikään voineet saada sen tarvittavan piristysruiskeen valmentajanvaihdoksesta ja siten kyenneet mahdollisesti kääntämään koko kautensa ylösalaisin?

Arizona Coyotes

Aavikolla puhaltavat muutoksen tuulet, mitä tulee joukkueen rakentamiseen sekä sitä rakentavaan johtoportaaseen. Seurassa annettiin kuitenkin aivan turhaan päävalmentaja Dave Tippettille myös varaurheilutoimenjohtajan virka, sillä nyt koko organisaatio kulminoituu liikaa yhden miehen ympärille; hän vastaa sekä peluutuksesta että on aktiivisesti mukana pelaajakaupoissa.

Tippettin vastuualueiden lisäämisestä tekee ongelmallisen se, että seuran penkin takana kaivattaisiin tuoreita tuulahduksia.

Ottamatta mitään kokeneelta kanadalaisvalmentajalta pois, Coyotes on rämpinyt jo aivan liian pitkään, eikä Tippett ole edes välttämättä paras tyyppi suorittamaan nuorennusleikkausta. GM John Chayka olisi kannattanut laittaa vaihtoon jo kuluvan kauden aikana ja sitä kautta edes yrittää pelastaa kausi.

Buffalo Sabres

Siinä, missä Buffalo Sabresin kanssa pitkään yhtäaikaisesti rämpineet Edmonton Oilers ja Toronto Maple Leafs ovat porskuttamassa kohti pudotuspelejä, on Sabres jäämässä jälleen niiden ulkopuolelle. Toki on sanottava, että joukkueella on ollut epäonnea etenkin supernuorukaisensa Jack Eichelin loukkaantumisten kohdalla, mutta se ei käy tekosyystä sille, että joukkue taapertaa edelleen pudotuspelipaikkojen ulkopuolella.

Heikko puolustusosastokaan ei enää ole kattava selitys; seuran GM:nä toimiva Tim Murray nimittäin hankki kesällä Dmitry Kulikovin. Tokikaan venäläispuolustaja ei ole onnistunut uudessa seurassaan, mutta vika saattaa olla penkin takana, sillä koko joukkue alisuorittaa enemmän tai vähemmän.

Jotenkin yhtälö Dan Bylsma & Buffalo Sabres ei ole lähtenyt oikein missään vaiheessa täysin toimimaan, liekö yksi syy se, että Bylsma oli alun perin vasta seuran kakkosvaihtoehto päävalmentajaksi.

Dallas Stars

Otetaan nyt lieventävät asianhaarat heti alkuun alta pois: Dallas Stars on kärsinyt kuluvalla kaudella tärkeiden avainpelaajiensa loukkaantumisista ja lisäksi sen alakerta muuttui viime kesänä melkoisen paljon nuoremmaksi. Tämän tasoisessa joukkueessa, jota pidettiin kauden alla täysin aiheesta yhtenä kirkkaimmista Stanley Cup -ehdokkaista, nämä eivät kuitenkaan riitä tekosyiksi.

Kaikki palaset menestykseen ovat olleet eittämättä olemassa, jopa heikosta maalivahtikalustosta huolimatta, mutta Lindy Ruff ei ole saanut joukkueen kurssia käännetyksi. Kausi olisi kuitenkin ollut pelastettavissa, mikäli GM Jim Nill olisi reagoinut asiaan.

Kun kerran mestaruus on avoimesti tavoitteena, ja joukkue alisuorittaa, niin eikö kausi olisi kannattanut yrittää pelastaa valmentajanvaihdoksella, eikä turhaan odotella kesään niiden Ruffin potkujen kanssa. Kausi nimittäin meni jo.

Philadelphia Flyers

Dave Hakstol, joka työskentelee toista kauttaan Philadelphia Flyersin penkin takana, on taktisesti fiksu valmentaja. Siitä toimii esimerkkinä joukkueen kymmenen ottelun mittainen voittoputki, jonka aikana joukkue oli täysin pysäyttämätön vastustajan kuin vastustajan edessä. Joukkueen ggressiivinen karvauspelaaminen ja nopeisiin kääntöihin perustuva pelitapa sopivat tälle pelaajistolle, joka on rakennettu nykystandardien mukaisesti.

Sen sijaan hänen reagointikykynsä, ja ennen kaikkea taito saada pelaajista kaikki mahdollinen irti, ovat kuitenkin herättäneet kysymysmerkkejä. Siitä taas toimii esimerkkinä se, mitä on tapahtunut kyseisen voittoputken jälkeen. Joukkueesta puuttuu puhti, itseluottamus on nollissa ja jokainen pelaaja puristaa liikaa

Jotain joukkueen menestyspotentiaalista kertoo se, että pitkän heikon jakson jälkeen se taistelee edelleen. ainakin teoriassa, pudotuspelipaikoista. Tuo potentiaali olisikin saattanut hyvinkin lunastua paremmin jonkun toisen valmentajan komennossa. Toisin sanoen GM Ron Hextallilta olisi vaadittu sitä samaa räväkkyyttä kuin aikoinaan tolppien välissä.