Palkkakaton aikana joukkueen rakentaminen on haasteellista. Niin sanottu ilmainen pelastaja saattaa kuitenkin löytyä kaukaa idästä.

Chicago Blackhawks, Montreal Canadiens ja Toronto Maple Leafs. Siinä on kolme osoitetta, joihin yhteyttä ottamalla saa kuulla tarinaa siitä, mitä KHL:stä voi löytyä.

Artemi Panarin, Alexander Radulov ja Nikita Zaitsev ovat nimittäin kurssin kääntäviä ”ilmaisia” pelastajia, jotka ovat saapuneet kahden viime kesän aikana KHL-kaukaloista maailman kovimpaan kiekkoliigaan, NHL:ään.

Mistä sana ilmainen? Voin kertoa, että sitä ei taiottu mistään.

Tienaavatko Radulov ja Panarin miljoonia? Kyllä. Maksoivatko heidät nyt omistavat seurat heistä läjäpäin varausvuoroja, huippulupauksia ja pelaajia? Eivät.

Herranjestas, eihän näiden edellä esiteltyjen seurojen ole tarvinnut edes varata heitä.

Niinpä. Esimerkiksi Radulov on ollut isosti käänteentekevä pelaaja. Hän on tuonut Canadiensiin juuri sitä juonikkuutta, joka joukkueen hyökkäyspäästä on puuttunut. 30-vuotias venäläislaituri on nakuttanut 59 otteluun tehot 14+28 ja itse asiassa, mikäli Alex Galchenyuk ei olisi ollut niin paljon kuluvalla kaudella poissa, olisivat Radulovin tehot etenkin maalien osalta vieläkin korkeammat.

Raduloviin liittyen on sanottava myös yksi välihuomautus: Ihmiset muuttuvat. Ei kukaan meistä ole se sama tyyppi, jota olimme kaksi, kolme tai viisi vuotta sitten.

Palataan asiaan.

Entäs sitten se Panarin? Kaveri tulee NHL:ään 23-vuotiaana tulokkaana ja naulaa ensimmäisellä kaudellaan 80 otteluun tehot 30+47. Ja nyt hänellä on taskussaan 6 miljoonan dollarin vuositulot tuova kaksivuotinen sopimus, joka sekin on todella pahasti alihintainen.

Tai Zaitsev? Ehkäpä joku voi kysyä, että ”Kuka Zaitsev?”, mutta siihen kuuluu erittäin selkeänä vastauksena: 25-vuotias puolustaja, joka pelaa erinomaisesti kahteen suuntaan ja on tehnyt tulokaskaudellaan toistaiseksi 60 otteluun tehot 2+25. Kaveri, joka vielä hieman paremmin NHL:ään tottuessaan tulee olemaan juuri sellainen puolustaja, jota Maple Leafs on vuosien ajan huutanut.

Tällaisia ovat ilmaiset pelastajat.

Toki riski menettää heidät hyvinkin nopeasti johonkin toiseen seuraan on suuri: he nimittäin tulevat NHL:ään yleensä sekä edullisilla että lyhyillä sopimuksilla ja saattavat olla jo vuoden päästä odottamassa melkoista palkankorotusta.

Jälleen huippunimiä tarjolla

Mitä enemmän NHL:ään tulee näitä venäläispelaajia, jotka eivät ole sidoksissa yhteenkään NHL-seuraan, ja suorastaan dominoivat jo heti ensimmäisellä kaudellaan, sitä suurempi kaukoputki Pohjois-Amerikasta suunnataan kohti itää.

Ja, jottei nyt kukaan ymmärrä väärin, niin en puhu Donald Trumpin ulkopolitiikasta tai Yhdysvaltain keskinäisistä suhteista Venäjään. Ei. Nyt puhutaan jääkiekosta.

Mutta ketkä sitten voisivat olla näitä seuraavia kovatasoisia KHL-pelaajia, joilla on riittävästi muuntautumiskykyä olla sitä välittömästi myös NHL:ssä?

Vadim Shipachev

29-vuotias venäläissentteri kiskoi viime kaudella KHL:n runkosarjassa 54 otteluun tehot 17+43. Hän jatkoi samoja ”urotekojaan” sekä KHL:n pudotuspeleissä (15 ottelua, 7+9) että viime kevään MM-kisoissa (10 ottelua, 6+12). Useat NHL-seurat olivatkin jo viime kesänä neuvotteluyhteyksissä Shipachevin edustajien kanssa, mutta hän ei ollut vielä valmis lähtemään kotimaastaan.

Syyskuussa Rotoworld kuitenkin kertoi Shipachevin sanoneen, että hänen kintereillään on ollut jo jonkin aikaa 3-5 seuraa. Samaisen sivuston, joka toimii NBC Sportsin alaisuudessa, mukaan kuluvalla kaudella uskomattomat tehot 26+50 tasan 50 otteluun nakuttanut Shipachev harkitseekin siirtymistä taalakaukaloihin ensi kaudeksi. KHL-mestaruus saattaisi sinetöidä siirron.

Mikä tahansa seura saisikin Shipachevista erinomaisen ykkös- tai kakkossentterin. Hän on äärimmäisen hyvä luistelija, pelikäsitys on luokkaa ”huikea” ja Shipachev on todella vaarallinen kaveri etenkin hyökkäyspäässä. Viime kaudella tehotilasto KHL:ssä oli -8, kun se taas KHL:n päättyneessä runkosarjassa oli +33.

Jan Kovar

26-vuotias tshekkisentteri on ollut KHL:ssä tehokkain ”ei-venäläinen” kahdesti ja oli itse asiassa hyvin lähellä samaista titteliä myös kuluvalla kaudella. Viimeisen neljän kauden aikana Kovar onkin ollut tasaiseen tahtiin 20-25 runkosarjamaalin rikkoja ja myös tehopisteet ovat pyörineet pääsääntöisesti 60:en paremmalla puolen.

181-senttisenä pelaajana Kovar ei ole välttämättä se kaikkein isoin kaveri, mutta toisaalta miehen tasapaino on kovaa valuuttaa: eikä ihme – kaverin elopaino on lähemmäs 100 kiloa.

Oikeastaan se viimeinen askel matkalla kohti NHL:ää olisi todellinen onnistuminen MM-kisoissa. Kovar nimittäin jäi esimerkiksi keväällä 2014 kymmenessä ottelussa yhteen tehopisteeseen, vaikka oli juuri nakuttanut KHL:ssä 68 runkosarja- ja 26 pudotuspelipistettä. Keväällä 2015 nähtiin parempaa tekemistä, mutta viime kevät jäi taas hieman vaisuksi.

Adam Polasek

Osoittakaa sormella yksikin joukkue, joka ei olisi lähtökohtaisesti kiinnostunut kohtalaisia pistemääriä tehneestä 190-senttisestä ja 97-kiloisesta puolustajasta. Niitä ei nimittäin löydy ainoatakaan.

Adam Polasek vietti vuodet 2009-2014 Pohjois-Amerikassa, kunnes palasi Vancouver Canucksin organisaatiosta takaisin kotimaahansa. Hän oli välittömästi merkittävässä roolissa Sparta Prahan paidassa, Tshekin pääsarjassa, ja kaudeksi 2016-17 mies suuntasi KHL:ään. Polasek pelasi lopulta Sibir Novosibirskin takalinjoilla 60 ottelua tehoin 6+22, tehotilaston ollessa +1.

25-vuotias tshekkipeluri tietää, mitä Pohjois-Amerikassa pelaaminen tarkoittaa ja nyt hän olisi huomattavasti valmiimpi hyppäämään pieneen kaukaloon. Polasekia ei olla nähty vielä MM-kisatasolla, mutta olisi melkoinen ihme, mikäli MM-kisakutsu ei putoaisi postilaatikosta sisään, sillä hän on onnistunut erinomaisesti myös EHT:llä (9 ottelua, 2+3).

Suomalaisittain potentiaaliset nimet, joilla olisi ainakin heti enemmän kuin realistinen mahdollisuus murtautua NHL:ssä pelaavaan kokoonpanoon – jopa merkittävään rooliin – ovat tässä:

Sami Lepistö

On pienimuotoinen ihme, mikäli Sami Lepistöä ei nähdä ensi syksynä vähintäänkin jonkin NHL-seuran harjoitusleirillä.

Toki hänellä on mahdollisuudet saada myös suoraan yksisuuntainen sopimus kouraan, luokkaa miljoona dollaria ja yksi vuosi. Tämä näkemys perustuu ennen kaikkea siihen, että Lepistö on ottanut KHL:ssä viime kausina melkoisia pelillisiä harppauksia ja syksyn World Cupissa hän osoitti pärjäävänsä erinomaisesti myös pienessä kaukalossa.

Lepistö on myös itse myöntänyt useampaan otteeseen, että paluu taalakaukaloihin kiinnostaa todella paljon.

Miro Aaltonen

23-vuotiaasta suomalaishyökkääjästä, josta on syytä mainita, että hänen NHL-oikeudet ovat Anaheim Ducksilla, on kuoriutunut viimeistään kuluvalla kaudella Euroopassa todellinen huippuhyökkääjä. Hyppy Liigasta KHL:ään ei huimannut nuorukaisen päätä, vaan hän nakutti heti debyyttikaudellaan tehot 19+25 – ammattilaisuransa ennätyspisteet kaikki sarjat huomioiden.

Aaltonen on noussut kirjaimellisesti, kuin varkain, myös leijonamiehistöön ja EHT-näytöt puhuvat isosti MM-kisapaikan puolesta. Kuusi ottelua ja tehot 6+1 on nimittäin melkoinen tapa aloittaa A-maajoukkueura ja samankaltainen onnistuminen MM-kisoissa nostaisi osakkeita melkoisesti.

Teemu Hartikainen

Vuodet 2010-13 Edmonton Oilersin organisaatiossa viettänyttä 26-vuotiasta suomalaishyökkääjää on pidetty koko kauden ajan lähes satavarmana NHL:ään lähtijänä ja hän on puhunut varsin avoimesti myös itse sen puolesta. Ikävä loukkaantuminen sekoittaa kuitenkin pakkaa ja se saattaa vaikuttaa negatiivisesti myös NHL-mahdollisuuksiin; on paljon mahdollista että yksisuuntaiset sopimustarjoukset vaihtuvat kaksisuuntaisiin.

Hartikainen olisi eittämättä valmis palaamaan takaisin, mutta MM-kisanäytöt jäävät nyt pahimmassa tapauksessa antamatta, ja ne ovat kuitenkin Euroopassa pelaaville pelaajille niitä kaikkein merkittävimpiä näytönpaikkoja. Niin tai näin, voisi kuvitella, että pelaa tästäkin huolimatta ensi kaudella NHL:ssä.

Aiheet Featured Montreal Canadiens Näkökulmat Nikita Zaitsev Pääuutiset Toronto Maple Leafs