Ottawa Senatorsin hyökkääjä Clarke MacArthurista tuli suurella todennäköisyydellä jälleen yksi ikävä merkintä aivotärähdysten vuoksi pelaajauransa päättämään joutuneiden pelaajien listalle.

Valitettavan moni pelaaja joutuu ja on joutunut lopettamaan NHL-uransa aivotärähdysongelmien vuoksi. Itse asiassa lista on luvattoman pitkä ja karu totuus on se, että se voisi olla lyhyempi, mikäli pelaajat kunnioittaisivat paremmin toinen toistaan sekä ennen kaikkea toisten terveyttä.

Seuraavassa on lista todellisista supertähdistä (valtaosa heistä), jotka ovat joutuneet päättämään pelaajauransa aivotärähdysten vuoksi, joskin tässä on vain pieni osa. Listan rakensi pohjoisamerikkalaisjulkaisu Postmedia.

Adam Deadmarsh

Adam Deadmarsin pelaajaura tuli päätökseen varsin harmillisella tavalla, kun oman joukkuekaverin potku osui häntä päähän, kauden 2003-04 alussa. Yhdysvaltalaislaituri joutui jättämään kaukalot vain 28 vuoden iässä.

Kaikkein ikävin seikka Deadmarshin kohdalla on se, että vuonna 2012 – siis lähes kymmenen vuotta tapahtuman jälkeen – hän joutui jättämään Colorado Avalanchen apuvalmentajan ja videokoordinaattorin tehtävät aivotärähdyksen jälkioireiden vuoksi. Ei ole ihme, että lääkärit eivät pidä nimityksestä aivotärähdys, vaan he puhuvat aivovammasta.

Deadmarsh ehti pelata NHL:ssä 567 runkosarjaottelua ja tehdä niissä 373 tehopistettä. Kaikkein parhaiten hänet muistetaan Colorado Avalanchesta, Joe Sakicin rinnalta, kun hän iski kevään 1996 pudotuspeleissä 22 otteluun 17 tehopistettä ja Avalanche juhli Stanley Cup -voittoa. Denveriläisseuran ohella hän edusti myös Los Angeles Kingsiä.

Paul Kariya

Kanadalaishyökkääjä Paul Kariya muistetaan kaikkein parhaiten Teemu Selänteen tutkaparina ajoilta, kun NHL:n ankkalauma kulki vielä nimellä Mighty Ducks of Anaheim. Hänet muistetaan myös tasan piste per peli -pelaajana, sillä Kariya tehtaili pelaamiinsa 989 runkosarjaotteluun tasan 989 tehopistettä (402+587).

Valitettavasti Kariya muistetaan myös pelaajana, joka joutui jättää kaukalot taakseen kauden 2009-2010 jälkeen, kiitos aivotärähdysten.

35-vuotiaan kaukalot taakseen jättänyt Kariya edusti urallaan Ducksin lisäksi Nashville Predatorsia, Colorado Avalanchea ja St. Louis Bluesia. Hänet muistetaan edellä lueteltujen seikkojen lisäksi äärimmäisenä taistelijana: esimerkiksi kevään 2003 pudotuspeleissä Kariya joutui New Jersey Devilsin Scott Stevensin hurjan niitin kohteeksi, hän makasi jäässä useita minuutteja, poistui pukusuojaan ja palasi iskemään ottelun voittomaalin.

Pat LaFontaine

Pat LaFontaine oli NHL-kaukaloissa kunnon vanhan koulukunnan ”snaipperi”, joka iski NHL-urallaan 865 runkosarjaotteluun 468 täysosumaa ja siihen päälle antoi 545 maaliin johtanutta syöttöä. Jotain hänen maalintekovainustaan kertoo se, että kausien 1987-1993 aikana hän takoi joka kausi yli 40 maalia.

Valitettavasti LaFontainen pelaajauransa päättyi karmaiseviin aivotärähdysongelmiin, sillä Hänellä dokumentoitiin peräti kuusi aivotärähdystä ja siihen päälle varmasti useampi, joita ei koskaan virallisesti tutkittu.

Vuonna 1996 LaFontaine joutui kovan taklauksen seurauksena tilanteeseen, jossa Buffalo Sabresin lääkärit eivät suostuneet enää antamaan hänelle pelilupaa. Niinpä hänet treidattiin New York Rangersiin, jossa ura päättyi maaliskuun 16. päivänä, vuonna 1998, kun hän törmäsi yhteen joukkuekaverinsa Mike Keanen kanssa. Syy? Mikäs muukaan kuin aivotärähdys.

Brett Lindros

Brett Lindros, joka on siis valitettavasti seuraavana tässä artikkelissa esiteltävän Eric Lindrosin veli, tunnettiin NHL:ssä todellisena fyysisenä voimana – ei siis ehkä niinkään superstarana.

Valitettavasti häntä ja hänen fyysisyyttään ei ehditty kuitenkaan tuntea pitkään, sillä Brett ehti pelata vain 51 NHL-ottelua, kunnes lukuisat aivotärähdykset päättivät hänen uransa.

Brett saapui NHL:ään viiden OHL:ssä kärsityn aivotärähdyksen saattelemana. Kaikkein pahinta on se, ettei hän jättänyt koskaan ainoatakaan OHL-ottelua väliin. Viimeiset nuotit soitettiin kuitenkin NHL:ssä, kun hän kärsi debyyttikaudellaan yhden aivotärähdyksen ja toisella kaudellaan kaksi, vain kahdeksan päivän sisään.

Kun Brett päätti pelaajauransa kauden 1995-96 jälkeen, hän paljasti sen johtuvan siitä, että lääkärit olivat sanoneet sekä sokeuden että pysyvän aivovamman uhkaavan häntä, mikäli pelaaminen jatkuu.

Eric Lindros

Jokainen tuntee Eric Lindrosin legendaarisen tarinan kaikin puolin. Lähes poikkeuksetta kaikki tietävät myös sen, että hänen pelaajauransa päättyi aivotärähdykseen, mutta eivät välttämättä sitä, että vasta kahdeksas aivotärähdys oli se viimeinen naula arkkuun.

Lindrosilla oli niin monta aivotärähdystä urallaan, että ne voidaan luokitella esimerkiksi tunnettavuusasteikon mukaan. Kaikkein tunnetuin kahdeksasta aivotärähdyksestä nähtiin vuoden 2000 pudotuspeleissä ja jälleen kerran aiheuttajana oli ikävää jälkeä kaukaloissa aiheuttanut, ja jo aiemmin tässä jutussa esiintynyt, Scott Stevens.

Stevens oli siis pysäyttämässä pelaajauraa, josta oli tulossa monien papereissa yksi NHL:n historian kovimmista. Lindros tunnetaan parhaiten Philadelphia Flyersin pelipaidasta, numerolla 88. Hän edusti myös New York Rangersia, Toronto Maple Leafsia ja Dallas Starsia, ollen niissä kuitenkin vain varjo entisestään, kiitos aivotärähdysten.

Lindrosin pelaajaura jäi lopulta 760 runkosarjaottelun mittaiseksi. Hän keräsi kasaan tehopisteet 372+493.

Steve Moore

Aivan kuten Brett Lindros, Steve Moore ei ole tällä listalla siksi, että hän olisi ollut superstara. Hän oli nimittäin superstaran sijaan lähinnä kovaotteinen agitaattori, jolla oli potentiaalia luoda pitkä NHL-ura.

Miksi sitten Moore on tällä listalla? Traagisuuden vuoksi. Hän nimittäin joutui päättämään pelaajauransa ehkä NHL:n kaikkien aikojen törkeimmän välikohtauksen vuoksi. Vuonna 2004 Vancouver Canucksin Todd Bertuzzi roikkui ensiksi Mooressa kiinni, löi tätä samalla nyrkillä takaraivoon ja työnsi Mooren lopulta suoraan kasvot edellä jäänpintaan. Hänen niska murtui tilanteessa, mutta todella vakava aivotärähdys oli syy siihen, miksi hänen pelaajauransa päättyi.

Bertuzzi tuomittiin tilanteen myötä 17 kuukauden pelikieltoon, joskin häneltä jäi väliin vain 20 ottelua työsulun vuoksi. Asiaa käsiteltiin lopulta oikeudessa aina syksyyn 2014 saakka, kunnes ratkaisu syntyi sovittelussa. Kaikkein ikävin yksityiskohta asiassa oli se, että ottelu oli tilanteessa 8-2 Avalanchen eduksi ja peliä oli jäljellä enää hieman yli kymmenen minuuttia. Tilanne oli siis jokaiselta mahdolliselta kantilta katsottuna turha.

Keith Primeau

Keith Primeau’n tarina kertoo kaiken oleellisen NHL:n tavasta pimittää pelaajien terveysongelmia. Primeau’lla nimittäin todettiin urallaan neljä aivotärähdystä, mutta pelaajauransa jälkeen hän on todennut niitä olleen ainakin kymmenen. Se antaa osviittaa myös aiemmille ja tuleville tarinoille tässä artikkelissa, mitä tulee oikeisiin määriin.

Primeau pelasi NHL-urallaan 909 runkosarjaottelua ja kiskoi niissä itsestään irti tehopisteet 266+353. Lisäksi hänet tunnettiin äärimmäisen kovana taklaajana ja tappelijana.

Nykyisin 45-vuotiaan kanadalaisen pelaajaura tuli päätökseen vuonna 2005, kun Alexander Perezhoginin niitti aiheutti hänelle yhden monista aivotärähdyksistään. Primeau yritti vielä paluuta, mutta lopulta aivotärähdyksen jälkioireet kestivät hurjat seitsemän vuotta.

Mike Richter

Mark Messierin ohella New York Rangersin vuoden 1994 (Stanley Cup -voitto) juhlituin sankari, maalivahti Mike Richter, joutui vetäytymään kaukaloista vuonna 2003, ollessaan 37-vuotias. Syynä olivat aivotärähdyksen jälkioireet.

Richter kärsi aivotärähdyksen kauden 2001-02 loppupuoliskolla, kun Atlanta Thrashersin Chris Tamerin laukaus osui häntä maskiin. Yhdysvaltalaisvahti kärsi tilanteessa aivotärähdyksen ja kallomurtuman. Marraskuussa 2002 Edmonton Oilersin Todd Marchant kiskaisi häntä puolestaan polvella päähän, eikä Richteriä nähty tuon tilanteen jälkeen enää koskaan kaukalossa.

Richter voitti Stanley Cupin ohella pelaajaurallaan olympiakultaa vuonna 1996. NHL:ssä hän voitti yhteensä 301 runkosarjaottelua ja hänen voittosarakkeensa oli 301-258-73.

Marc Savard

Marc Savardin pelaajauran päättymisen osalta lähtölaskenta käynnistyi, kun jyrkästi koko NHL:n toimesta tuomittu Matt Cooken törkytaklaus osui häntä todella rumasti päähän – pimeästä kulmasta – maaliskuussa 2010. Kymmenen kuukautta myöhemmin tuli viimeinen niitti, kun Matt Hunwickin taklaus päätti Savardin uran.

Savard vietti parhaimmillaan NHL:ssä, vieläpä perättäisinä vuosina, 97 ja 96 tehopisteen kaudet. Kokonaisuudessaan hänellä on kasassa 807 runkosarjaottelusta tehot 207+499.

39-vuotiaan Savardin pelaajauraa ei ole kuitenkaan kuulutettu vielä virallisesti päättyneeksi, sillä hänen sopimuksens päättyy vasta tänä kesänä. Viimeisen pelinsä hän pelasi kuitenkin vuonna 2010, siis yli kuusi vuotta sitten.

Scott Stevens

Scott Stevensin, joka oli ajoittain luvattoman rumilla taklauksillaan päättämässä monen pelaajan NHL-uran, lopettamiseen liittyy melkoisesti ironiaa, sillä hän lopetti – aivan oikein – aivotärähdysten vuoksi.

Washington Capitalsia ja New Jersey Devilsiä NHL-urallaan edustaneen kanadalaispuolustajan ura ei kuitenkaan päättynyt kovaan taklaukseen, joskin nekin ovat varmasti jättäneet omat jälkensä, vaan suoraan päähän tulleeseen lämäriin.

Stevens voitti urallaan kolme Stanley Cupia, tuli valituksi NHL:n pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi vuonna 2000 ja hänet nimettiin All Star -otteluun peräti 13 kertaa. Lisäksi hänet nimettiin pelaajauransa jälkeen jääkiekon kunniagalleriaan, Hockey Hall of Fameen. Hän pelasi pelaajaurallaan huimat 1 635 runkosarjaottelua ja teki niissä tehot 196+712.

Monet Stevensin viljelemät taklaukset olivat niin vaarallisia, että ne nähtäisiin nykyisin pelikieltojen arvoisina.

Aiheet Eric Lindros Featured Marc Savard Pääuutiset Scott Stevens