Edmonton Oilersin tapa käsitellä nuoria pelaajia on ollut jo pitkään tiedossa ollut ongelma, joskin sen uskottiin muuttuvan toimistoväen tärkeimpien henkilöiden mentyä vaihtoon.

Mutta ei. Niistä paremmista päivistä ei ole tietoakaan, vaikka seuran GM:nä häärää nykyisin arvostettu Peter Chiarelli ja päävalmentajana Todd McLellan.

Kaikki tämä on perusteltavissa yhdellä nimellä, joka valitettavasti on: Jesse Puljujärvi.

Viime yönä nähtiin jälleen kaiken tragikoomisuuden huippu: 18-vuotias suomalaisnuorukainen pelasi ottelussa yhteensä kuusi vaihtoa ja peliaikaa kirjailtiin hieman yli kolme minuuttia.

Tässä kohtaa on pakko toistaa tätä samaa mantraa ja kysyä: ketä helvettiä tämä oikein palvelee?

Ymmärtääkseni ei Oilersia, koska muutoin he varmasti peluuttaisivat suomalaissuojattiaan enemmän ja ei ainakaan Puljujärveä, joka pelaa tällä hetkellä ”goonin” roolissa. Tonttina on nimittäin nelosketju ja peliaika luokkaa ”naurettava”.

AHL, anyone?

On ylitsepääsemättömän vaikeaa käsittää, että miksi ihmeessä Puljujärveä ei päästetty nuorten MM-kisoihin. Mihin Oilers häntä oikein tarvitsi? Siinä, missä hän olisi voinut olla puolustamassa MM-kultaa, ja parhaassa tapauksessa pelaamassa nuorten MM-kisapelejä, oli hän Bostonissa keräämässä kolme minuuttia jääaikaa.

Ja onko Albertan suunnalla kuultukaan kirjainyhdistelmästä ”AHL”?

Jotenkin tuntuu siltä, että ei, koska mikäli allekirjoittanut on asian ymmärtänyt oikein, AHL:ää pidetään erinomaisena opiskelupaikkana nuorille pelaajille. Kun askeleet eivät riitä vielä täysin NHL-tasolle, niin niitä puuttuvia sellaisia lähdetään hakemaan sieltä.

Mutta ei.

Ei Edmontonissa.

Siellä nuorten pelaajien itseluottamus syödään välittömästi. Siellä kavereita, joiden ainoa paikka on kärkiketjuissa, yritetään kouluttaa NHL:n vaatimuksiin poliisin roolin ja popcorn-osaston kautta.

Aiheet Edmonton Oilers Featured Näkökulmat Pääuutiset Suomalaiset