Floridan aurinko pohottaa kuumana taivaalla. Liekö se sitten saanut aikaan auringonpistoksia kokonaisen jääkiekkoseuran johtoportaassa, mutta niin tai näin – Panthers-organisaatiossa ollaan nyt täysin hukassa.

Floridan pantteripuolella on tehty paljon oikeita ratkaisuja 2010-luvun aikana. Seuraa lähdettiin nimittäin rakentamaan varaustilaisuuksien kautta ja maltti oli kaiken ytimessä. Sisään tuotiin muun muassa Jonathan Huberdeaun, Nick Bjugstadin, Erik Gudbransonin, Michael Mathesonin, Aleksander Barkovin, Aaron Ekbladin ja Lawson Crousen kaltaisia huippunimiä.

Kaikesta tästä kävi kiittäminen seuran GM:nä toiminutta Dale Tallonia, joka on ollut käytännössä ottaen koko Panthersin uuden tulemisen ruumiillistuma. Ensimmäinen palkinto tuli viime keväänä, kun joukkue eteni pudotuspeleihin.

Seuralla oli myös loistava valmentaja, Gerard Gallant, joka oli viime vuonna ehdokkaana NHL:n parhaaksi valmentajaksi.

Kaikki oli siis aikataulussa.

Sitten koitti viime kesä. Omistajat laittoivat koko henkilökunnan vaihtoon. Tallon ”ylennettiin” presidentiksi ja tilalle tuotiin tilastohullu Tom Rowe. Stanley Cupin voittamisesta alettiin puhua avoimesti, mutta niinhän siitä kuuluukin puhua, koska se on aina se ultimaattinen tavoite.

Näiden puheiden osalta moni kuitenkin ajatteli, että ne kuuluvat tulevaisuuteen.

Mutta sitten alkoi tapahtua. Rowe alkoi muokata joukkuetta täysin uusiksi tilastomenetelmiin perustuen. Hän otti valtaisan riskin rikkomalla kovan työn tuloksena kasatun joukkueen. Gudbranson kaupattiin Vancouveriin. Crouse kaupattiin Arizonaan. Sitten lähti Dmitry Kulikov Buffaloon.

Siinä meni heti kolme omaa ykkösvarausta.

Ja mitä heistä sitten saatiin? Gudbransonista tuli ykköskierroksen varaus Jared McCann, joka pelaa farmissa, ja pari varausvuoroa. Kulikov vaihtui Mark Pysykiin, joka nyt ei NHL-tasolla kovinkaan kummoinen kaveri ole, sekä toisen kierroksen varausvuoroon. Crouse puolestaan kaupattiin päästäkseen eroon Dave Bollandin kalliista sopimuksesta, mutta siinä hukattiin potentiaalinen supertähti.

Moni toki piti, muun muassa Keith Yandlen ja Jason Demersin hankintojen myötä, Panthersia jopa Stanley Cup -ehdokkaana.

Samalla Gallantilta vietiin kaikki pohja koko hänen työltään. Yhtäkkiä hänellä oli nimittäin käsissään uusi ja erilainen joukkue, joka ei esimerkiksi vastannut hänen näkemykseensä siitä, millaista kovuutta joukkueessa NHL:ssä menestyäkseen tarvitaan.

Ja sitten tuli sunnuntai-ilta, viime viikon siis.

Panthers pelasi Carolina Hurricanesin vieraana 55 minuuttia hyvää jääkiekkoa, osoittaen jälleen käyränsä olevan nousussa, vaikka se viisiminuuttinen pätkä siellä ottelun sisällä käänsikin lukemat 3-2-tappioksi.

Sen jälkeen tuli hiljaisuus. Gerard Gallant sai potkut. ”Mitä helvettiä täällä tapahtuu?”, pohti moni, tai ainakin allekirjoittanut.

Ja ne potkut – ne hoidettiin tavalla, jota voisi odottaa kaljaliigassa pelaavalta joukkueelta. Häntä ei nimittäin huolittu enää edes joukkueen mukaan kotimatkalle, vaan mies jätettiin kimpsujen ja kampsujen kanssa odottelemaan julkista taksia sekä järkkäilemään omaa reittiään kotiin.

Siinä oli siis se kiitos, jonka hän työstään sai.

Eikä kukaan muistanut tässä kohtaa enää sitä, että millaisten loukkaantumishuolien kanssa Gallant oli joutunut painimaan. Jussi Jokinen, Bjugstad, Huberdeau – kaikki olivat olleet ison osan alkukaudesta poissa. Eikä tässä puhuta kuin vain vaatimattomasti ykköskorin miehistä.

Herranjestas, Huberdeau’n poissaolo, joka siis jatkuu edelleen, rikkoi yhden koko NHL:n vaarallisimmista kentistä.

Pitää toki paikkansa, että tilalle hypännyt Jonathan Marchessault on nakutellut pisteitä kuin liukuhihnalta, mutta vasta Jokisen siirtäminen Barkovin ja Jaromir Jagrin rinnalle elvytti kaksikon pelaamisen edes vähän lähemmäksi sitä todellista tasoa.

Palataanpa potkuihin tai tarkemmin sanottuna siihen, mitä niiden jälkeen tapahtui.

Bingo! Yatzy!

Tom Rowe toteutti oman unelmansa NHL:n päävalmentajan pestistä nimeämällä itsensä ”tilapäiseksi” valmentajaksi. Samaan suonenvetoon omistajaporras puhui siitä, että muutos oli pakollinen, koska kurssi on käännettävä Stanley Cupin voittamiseksi.

Kesän puheet Stanley Cup -unelmasta siis paljastuivatkin tulevaisuuden sijaan nykyhetkeksi. Tuuliviirit alkoivat puhaltaa Floridassa ja haihattelun kulttuuri oli saanut alkunsa.

Jostain kumman syystä, Panthers-organisaatiossa alettiin uskoa siihen, että onneen on olemassa oikotie. Voin kertoa, ei ole. Sen tajusi Tallon ja sen tajusi Gallant.

Olen nähnyt Moneyball-elokuvan montakin kertaa. Ja, jos se ei jollekin ole tuttu, niin se kertoo MLB:ssä (pääsarja) pelaavasta oaklandilaisesta baseball-joukkueesta, joka alkoi rahapulassa perustaa ratkaisunsa täysin tilastomenetelmiin. Ja se toimi, sillä kaavan kopioi lopulta seura toisensa jälkeen.

Olen myös nostanut hattua Billy Beanelle, joka tämän kaiken baseballissa toteutti.

En kuitenkaan usko, että kaikkia asioita voidaan tehdä puhtaasti tilastoja tuijottamalla. Toki näin sanottiin myös Beanelle, mutta sielläkin tilastomenetelmät tuotiin muiden seurojen toimesta osaksi peliä – ei koko pelin ytimeksi.

Ja tätähän on tehty myös jo jääkiekossa. Useat NHL-seurat ovat palkanneet tilastoanalyytikkoja merkittäviin johtotehtäviin, mutta ei ratkaisuja tehdä pelkästään tilastoihin perustuen.

Intuitio, se on edelleen se kaiken A ja O.

Onkin samanaikaisesti sekä traagista että koomista katsoa, miten yksi seura saadaan tuhottua periaatteessa yhdessä yössä. Enkä nyt väitä tässä, että Panthers tulee ratkaisujensa takia romahtamaan, mutta väitän jonkin kauniin tulevaisuudessa kadonneen.

Uskallan myös sanoa, että Stanley Cupia se ei tule tänä vuonna voittamaan. Ja väitän, että näiden seurassa olevien ”herrasmiesten” johdolla se ei tule sitä voittamaan koskaan.

Otaksun, että seuraavaksi vaaditte varmasti perustelut asialle. No, niitä on yksi. Tällainen turbulenssi saa pelaajien pääkopat täysin sekaisin; siinä, missä tulevaisuuden piti olla tulevaisuudessa, on se nyt ja tässä.

Ja nyt puhutaan nuorista pelaajista. Olkoonkin, että Barkov, Ekblad ja kumppanit alkavat olla NHL:n kärkipäätä omassa roolissaan, he olivat sitoutuneita seuran yhteiseen suunnitelmaan, joka oli vielä voimissaan viime kaudella.

Nyt sitä suunnitelmaa ei ole enää olemassa. Nyt heidän niskassaan ovat paineet Stanley Cupin voittamisesta, vaikka sen piti tapahtua vasta tulevaisuudessa. Heillä piti olla aikaa.

Erilaiset kokemukset tietenkin kasvattavat, mutta luulenpa, etteivät hekään ole tienneet olevansa joukkueessa, jonka pitäisi voittaa Stanley Cup nyt ja tässä.

Toivon tietenkin olevani väärässä, sillä ultimaattisena jääkiekkoromantikkona en haluaisi missään nimessä nähdä sitä, miten muutama suuruudenhullu ihminen laittaa uhan alle vuosien mittaisen työn.

Mutta en voi piiloutua myöskään totuudelta: Panthers-organisaatiossa on tehty peruuttamattomia asioita, joita ei saa enää koskaan takaisin.

Ja mitä seurassa tapahtuu siinä kohtaa, kun sitä Stanley Cupia ei tulekaan tänä vuonna? Kyllä, olet oikeassa. Laitetaan pakka vielä entistä enemmän sekaisin.

Siinä teille toinen perustelu.

Aiheet Florida Panthers Gerard Gallant Jussi Jokinen Näkökulmat Pääuutiset Suomalaiset